Ette kai luule että olemme olleet viime aikoina laiskoja? Kiirettä on pitänyt useamman viikon. On se hyvä ettei homehtua kotona.

Kerran viikossa Ada on päässyt hakuilemaan. Joka kerralla ukot ovat löytyneet. Viimeksi toinen ukko oli eksynyt pressun alle. Onneksi sekin ukko(uskokaa tai älkää mutta se oli oikea ukko) ei syönyt Adan makkaroita.

Pari kolme kertaa Iksu on päässyt agilitytreeneihin, joissa on treenattu mm valssausta, eteenmenoa ja kontakteja. Iksu on muuten mallioppilas, mutta hän ei vaan aina jaksa keskittyä vaan lähtee moikaamaan kavereita. Eli hänen perustottelevaisuutensa ei ihan ole kunnossa. Mutta eihän Adakan osaa totella kun/jos pääsee radalle. Samaa pätee kyllä haku-treeneissäkin.

Iksu osallistui viime viikolla oman seuran möllikisoihin. Tuloksena oli hopemitali ja vain 45 vp. Möllimedikoiria oli kylläkin vain kaksi, mutta kuitenkin. Iksun korvat olivat varmaan jääneet kotiin. Vauhtia löytyi kylläkin ja eihän se Iksun syy voinut olla että kesken radan tekoa, piti käydä moikkaamassa ratahenkilöitä ja että piti tehdä muutaman ekstran esteen.

 Viime viikonloppuna järjestettiin taas Speedrace. Olin itse siellä töissä, mutta pääsihän tytöt myös juoksemaan. Matka oli n 90 m ja Ada taittui matkan aikaan 10,60 ja Iksu 10,31. Iksun sijoitus oli 20. ja Adan 25. Kaikenkaikkiaan oli mukana 35 medejä.

Eilen kävin kotona yhden tunnin jälkeen. Kotkan näyttelystä ostin 9 kg koiranruokaa ja kaupan päällisenä sain pahvisen säilytysrasian missä oli muovinen kansi. Olin säilyttänyt rasian keittiön lattialla vesikupin vieressä. Kun tulin kotiin löytyi kansi olkkarin lattialta. Ehdin jo säihkättää sillä tiedän että jotkut koirat syövat kaiken ruuan mitä löytävät. Pakkauksessa oli ehkä n 8 kg ruokaa. Onneksi olin taitellut rasian sisällä olevan muovipussin, joten Iksu ei päässyt syömään ruuan.

Tänään kun tulin kotiin, Iksu (epäilty nro 1) oli taas syönyt mun leivät.

Yleensä annan koirille Dentastixin kun menemme nukkumaan. Ada on aina siinä vaiheessa kun ite kömmin sänkyyn, hypännyt sängylle, jotta saisin oman tikun. Viime aikoina olen ennen kuin annan herkun, tunnustelut Adan turkkia ja samalla löytänyt  takkuja, jota on ihan pakko heti poistaa. Viime päivinä Ada ei siis enää ole tullut sänkyyn vaan jäänyt lattialle. En saa häntä millään konsteilla hyppäämään sänkyyn puhumattakaan tulemaan lähemmäksi minua. Hän vissiin pelkää että rupeaisin kampaamaan hänet.