Lauantaina 12.4 meillä oli vieraita. Pernilla ja Jessika Porvoosta kävivät meillä juhlimassa meidän molempien synttäreitä.  Veimme heidät kahvittelun jälkeen Langinkoskelle missä Pernilla ei aikaisemmin ollut käynyt. Heidän molempien viime Kotka-käynnistä oli kulunut melkein kaksi vuotta.
Ada sai yhden synttäriluistaan. Se ei maistunut hänelle joten hän piilotti luun sohvatyynyjen taakse.
Ada oli leiponut tonnikalavoileipäkakun ja vadelmamarenkitortun niinkuin oikea palveluskoira tekee.

Sunnuntaina Ada täytti 5 v. Nousin ylös sängystä jo noin klo 6 sillä olin menossa Hämeenlinnaan Suomen Schapendoes ry:n hallituksen kokoukseen ja kevätkokoukseen. Ada näytteli nukkuvansa (niinkuin lapset ja miksei aikuisetkin) jotta synttärisankarille laulaminen ja lahjojen ojentaminen mukamas tulisi yllätyksenä. Päätin laulaa Adalle. Onneksi luulen ettei kukaan naapureista kuullut. Ada sai lahjana sänkyyn vähän paistijauhelihaa ja siivun kalkkunaleikkelettä. Maistui.

N klo 7 lähdin Lahteen. Ada jäi tyytyväisenä nukkumaan.
Täti Taru oli päivällä käynyt meillä syömässä kakkua ja hakemassa Adan heille. Taru oli istunut vähän aikaa meillä ja lukenut Kalle Anka. Yhtäkkiä hän oli ihmetellyt missä emäntä (eli Ada) oli ollut. Ada oli mennyt nukkumaan ja jättänyt vieraan viihdyttämään itseään. Taru sanoi ettei Ada koskaan aikaisemmmin ole tehnyt vastaavaa katoamistemppua.

Kun tulin illalla takaisin Kotkaan, kävin hakemassa Adan kotiin Tarun luota. Hämmästyin kun Piia astui  ulos Tarun hissistä. Piia oli käynyt onnittelemassa Adan Kuitusen luona. Adan synttärilahjat oli jaettu koirien kesken.

Kun pääsimme kotiin kesti vähän aikaa ennenkuin naapurin tytöt Tuija &Åsa tulivat onnittelemaan  Adaa. Tuija oli käynyt jumpassa eli hänelle maistui kyllä sekä kakkua että siideriä. Tällä kertaa Åsa ei onnistunut tiputtamaan yhtäkään viinilasia tai kukkaruukkua lattiaan. Heitä voi toistekin kutsua kylään kunhan muistaa pistää kaikki särkyvää vähän ylemmäs.
Åsan elämäntehtävänä on ilmiselvästi roudata kaikki Adan lelut ja luut, makkarista olkkariin. Ei se kultsu kuitenkaan ymmärrä viedä niitä takaisin paikoilleen. Sitä pitäis varmaan vähän kouluttaa.

Luulen että Adalla oli tosi mukava synttäri. Puhuttiin töissä (kuin söimme loput Adan kakuista) että oli vähän kummallinen syntymäpäivä. Adan äiti ei ollut kotona lapsen syntymäpäivillä. Kakut oli Aittiksessa ja Adan kummitäti, ristiäispappi, muutama koira + Ada itse pitivät juhlat Itäkadulla. No tapansa kullakin. Luulen että kaikki olivat tyytyväisin tämän vuotiseen ratkaissuun.