Hulabalooviikko!

Tiistaina ehdin vain käyttää Adan nopeasti ulkona töitten jälkeen ennen mun oli mentävä fysioterapiaan ja sieltä melkein suoraan opettajayhdistyksen kokoukseen. Onneksi Tuija naapurista käytti Adan kipsanlenkillä. Åsa oli koko viikon maalla ja Ada oli miettinyt missä se ärsyttävä kultsu piileeksii kun sitä ei löytynyt meidän oven takana kun Tuija avasi oven.

Torstaina Saija tuli hieromaan Adaa. Olin just ja just itse ehtinyt kotiin töistä eli Adan lenkittäminen jäi väliin ennen hieromista. Ada ei maltannut pysyä maaten.Ada rimpuili vastaan ja kun päästimme sen ylös, se yrjösi pari kertaa. Saija sanoit että Adan maha tuntui ihan kovalta. Päästimme sen ulos pihalle möyrimään lumeen ja keskeytimme hoidon. Kun Saija oli lähtenyt, Ada oksensi vielä kerran. Koko illan se meni makaamaan lattialle, vaihtoi asentoa ja valitti.Kävi sääliksi. Onneksi Ada ei muuten ollu kovin flegmaattinen, jaksoi juosta ja leikkiä kun kävimme lenkillä.
Ada ei oksentanut yöllä, joten rauhoitun itsekin. Perjantaina muistin että annoin keskiviikkona Adalle perunamuussia ja hänen vatsavaivansa oli voinut johtua siitä. Ada kun yleensä ei syö perunaa.

Lauantaina kävimme toko-treeneissä. Paikallamakuussa Ada pysyi paikallaan mut kun joku ihmisistä sanoi jotain, Adan oli piipittävä. Tehtiin vähän seuraamista ja Saija kehui meitä.
Treenien jälkeen metsään Tarun, Rudin ja Depin kaa.

Sunnuntaina lähdimme Piian kaa agility-reissulle Lappeenrantaan. Ada vinkui koko matkan (n 100 km) ja haukkui kun jätin sen yksin agilitypaikalle. Ennen se on ollu suht koht hiljaa agireissuilla. Tämä levottomuus voi johtua siitä että kummitäti oli mukana. Ada kävi siis ylikierroksilla koko ajan. Molemmilta radoilta saimme hyl sillä en saanut Adaa oikeaan päähän putkea.Olisi pitänyt ottaa Adan haltuun ennen putkea eikä vain kutsua sitä. Mutta Ada hyppäsi pituuden vaikka se oli A:n jälkeen.