Tänään kun olimme agitreeneissä päätin kokeilla mitä Ikwil sanois seuran pienestä metallikapulasta. Meillähän on ollut viime aikoina tosi isoja ongelmia Ikwilin oman kapulan (keksikokoinen) kaa. Eilen treeneissä eikä sen jälkeen Ikwil ei ole suostunut ottamaan sitä lainkaan suuhunsa. Olen pitkän suostuttelun jälkeen saanut Ikwiliä nippanappa koskemaan siihen hampaillaan, mut ei muuta.

Tänään kävin siis hakemassa kapulan hallin toisesta päästä ja yllytin Ikwiliä haluamaan sitä käsistäni. Laitoin kapulan maahan vähän matkaa meistä ja käskytin Ikwiliä hakemaan sitä. Vähän hän epäröi, mut otti sen suuhunsa ja palautti sen mulle. Palkaksi sai ison lihapullapalan.

Kokeilin vielä muutaman kerran ihan lähelta. Varmistin myös ettei Ikwilin hihna kiristynyt kun Ikwil meni kapulan luo. Kaikki yritykset onnistuivat ja Ikwil sai joulukinkkua palkaksi. Meinasin ahnehtia ja kokeilla pidemmällä matkalla mut maltoin kuitenkin lopettaa ne treenit siihen. Päätin et jatkossa treenaan metallinoutoa vain hallilla ja sillä pienemmällä kapulalla. Ikwilin joululahjakapula saa odottaa  kotona parempia aikoja tai seuraavaa koiraa.

Iloisena tekstasin tämän ilouutisen myös kouluttajallemme Saijalle ja minusta luin tekstiviestirivien välissä et hänkin on aidosti iloinen et Ikwilin metallikapulakammosta on osittain selvitty.

Nyt edetään pienin askelin. Mietin voisko Ikwilin kammo johtua siitä jos hänen ketjukaulapanta osuu kapulaan. Sitä pitää myös kokeilla kunhan saamme kapulan pitoa varmemmaksi.