Monen vuoden tauon jälkeen olin ilmoittaunut koiriani Agirotuun jota kisattiin tänä vuonna Ylöjärvellä. Olin ajatellut startata aikaisemmin virallisissa kisoissa Iksun kaa mut neidin juoksut sekoittivat suunnitelmat. Ei siis ollut ihan sopiva ajankohta korkata kisauran kuukauden tauon jälkeen, mut minkäs sille voi.

Marko Kivihalme oli ollut niin tehokas et hän oli jopa varannut vuodepaikkoja paikallisesta kurssikeskuksesta ja saanut kasaan 4 schape-joukkuetta. Ikwil oli varsinainen jäsen kilp. medijoukkueessa ja Ada vara2 kilp. ja alo maxi-joukkueissa.

Ilmoittautuessani koirat kisoihin ajattelin et kisat polkaistaan varmaan jo aikaisin perjantaina käyntiin. Ilmoitin Adan kahteen ja Ikwilin yhteen kisaan perjantaina. Lauantai olisi Iksulle kaksi starttia ja sunnuntaina pukuparaati ja  joukkuekisat.

Kun aikataulut (ja lähtölistat) tulivat (ja ehdin miettiä niitä tarkemmin) huomasin et maxi3-rataantustuminen oli klo 15.30, medi1-tutustuminen klo 17.22. Ada starttaisi vasta joskus nro 52 joten aikataulullisesti Adan ja Ikwilin ekat startit voisivat ajoittua päällekkäin. No eihän siinä muu auttanut kun jättää Adan startti väliin jos en ehtisi kisata ennen Ikwilin rataantutustumista.

Suunnittelin lähteväni Ylöjärveä päin klo 10 mut lähtö viivästyi hieman. Matkalla Ylöjärvelle kävin vain nopeasti kaupassa, muuten ajoimme suoraan kisapaikalle jonne saavuin klo 14 jälkeen. Pystytin rantateltan ja laitoin koirien häkki sinne. Ylöjärvellä aurinko paistoi ja hellettä oli luvattu koko viikonlopuksi.

Maksi3 eka rata oli vasta valmiina jotain vähän ennen klo 16 joten jännitys kasvoi. Rata näytti aika vaikealta ja kauhukseni näyn pituuden olevan radalla. Yksi Adan kompastuskiveistä on just ollut pituus, kun se on kuitenkin aika pitkä pienelle maksikoiralle.

Kävi tutustumassa rataan ja jotenkin tunne oli outo. Kaikki muut ohjaajat olivat niin tosissaan ja olin unohtanut kokonaan et saan kisata yhdella koiralla kuninkuusluokassa. Päätin pitää hauskaa Adan kaa ja tehdä iloista agilityä.

Jännitys kasvoi vieläkin enemmän kun tuomari päätti ottaa viiden minuutin tauon. Medi1-rata näytti myös olevan valmiina joten paniikki iski. 

Medi1-tutustuminen tapahtui kuitenkin aikataulun mukaisesti ja n klo 17.05 pääsin Adan kaa radalle. Ada yllätti minua ja varmaan monen muunkin ihan totaalisesti. Ohjaaja oli muutamassa kohdassa tosi paljon myöhässä. Pituuskin meni loistavasti eikä Ada karannut kertaakaan väärälle esteelle. Lopputulos oli siis puhdas rata mut yliaikaa n 3.7 s. Sijoitus oli kuitenkin 13 ja koirakkoja oli yhteensä n 80. Olin tosi tosi tyytyväinen meidän suorituksemme sillä Ada ei ole kisannut yli vuoteen eikä hän ole tehnyt maksihyppyjä edes treeneissä.

Adan toiselta radalta tuli sitten hyl kun Ada sujahti väärään päähän putkesta. Alla oli riman tiputus okserilla, jota Ada ei koskaan ole oppinut tekemään tiputtamatta rimoja. Olin kuitenkin tyytyväinen Adan toiseen rataan. Adan hypyt olivat toisella radalla varovaisempia, ehkä se eka rata kuitenkin rasitti Adan selkälihaksia niin paljon.

Iksun rata meni penkin alle. Iksu oli jo lähdössä ihan muissa maailmoissa, nuuski nurmikkoa ja ei ollu ollenkaan mukana. Hyl tuli kun Iksu kiersi hypyn ja työnsi päänsä putkeen. Vasta radan loppupätkällä Iksu oli oma itsensä.

Illalla suuntasimme majapaikallemme joka oli kurssikeskus Koivupuisto. Majapaikka sijaitsi ekhä 10 km raviradalta. Matkalla sinne pysähdyin ostamaan jotain iltapalaa. Päivällä en ollut syönyt muuta kun ehkä banaanin ja myslipatukan joten nälkä oli kova. Majoittaudun yhteen mökkiin ja sain olla ekan yön yksin koirien kaa. Kävimme rannalla ja Iksu kävi uimassa. Istuimme vähän aikaa ulkona ja paikan omistaja tuli ottamaan kuvan meistä. Pääsemme ehkä paikan nettisivuille.

Lauantaina oli aika aikainen herätys sillä Ikwilin rataantutustuminen oli klo 09.01. Odotukset olivat korkeat mut todellisuus palautti minut maanpinnalle. Ikwil (niin kuin moni muukin) teki lentokeinun jonka jälkeen tuli oikosulku. Seuraavalla esteellä siis kielto ja kepeillä myös kielto. Samat virheet seuraavalla radalla joka alkoi klo 13.22.

Schape Arttu mitattiin perjantaina mediksi ja hän oli FAO-karsintakisassa viides ja pääsi finaaliin. Iksun lauantain sijoitukset olivat: 10 ja 9. 

Olimme koko päivän kisapaikalla sillä schape Leevi ja ohjaaja Väinö osallistui Maxi3-kisaan jossa kisasi 131 koirakkoa. Leevi lähti vielä viimeisenä joten lähdimme Teivosta klo 22 maissa. Pientä purtavaa ja juotavaa ennen nukkumaanmenoa. Mökkiimme oli majoittautunut Roope ja Cassu emäntineen.

Nukuin yön aika huonosti. Herätys oli klo 05.45 sillä kilp.medi-joukkueella oli rataantutustuminen klo 7.30.

Rata oli ihan ok. Iksu lähti matkaan toisena. Lähdössä hän rupesi taas haistelemaan maata. Iksu teki kepeillä jonkin virheen mut isoin virhe tuli pussilla mitä Iksu ei tehnyt ollenkaan. Sitä on kyllä harjoiteltu, mut Iksun kiellot voi johtua mustasta putkesta. Kokeilin kolme kertaa ja sitten menoksi eteenpäin. Muut joukkuejäsenet tekivät hyvää työtä. Loppusijoituksemme oli 38/50.

Pukuparaatissa valtasimme ekan rivin. Olimme pukeutuneet tulpaaneiksi ja pääsimme ASB-lehden kuvattaviksi. Meitä oli 14 tulppaneja, vähän enemmän koiria ja mun pienempi kastelukannukin pääsi mukaan kuviin. Odotan innolla et lehti ilmestyy. Agirotukuvia on käytetty myöhemminkin lehdessä.

Kaikkien schapendoesien kisasuoritusten jälkeen pakkasin tavarat ja koirat autoon ja lähdimme kohti Kotkaa. Ennen lähtöä kävin syömässä. Lähtö oli tosi tahmea ja vaikka kuinka yritin, meinasin nukahtaa rattiin. Pysähdyin ekan kerran aika nopeasti ja kävin ostamassa limua ja suolapähkinöitä. Söin pähkinät ja meinasin taas nukahtaa. Riihimäen kohdalla pysähdyin taas, käytin koiria pienellä lenkillä ja kävin ostamassa jätskin. Sen jälkeen matka jatkui. Päätin ajaa Mäntsälän kautta jotta maisemat olisivat ehkä vähän paremmat enkä nukahtaisi rattiin. Koirista ei kuulunut yhtikäs mitään. Arvelin niitten nukkuvan kun vihdoin pääsivät omiin yksiöihin.

Kotona olimme klo 21 jälkeen. Pidin vähän aikaa takaovea auki. Laitoin sen kuitenkin kiinni ettei tulisi kauhean monta hyttystä sisään. Menin koneelle ja arvelin Adan nukkuvan sängyn alla. Hetken kuluttua kuului takapihalta haukku. Iksu ryntäsi takaovelle ja minäkin menin katsomaan olisiko aidan takana Konsta var Åsa. Ehei....Takaoven takana istui Ada. Ada oli jossain vaiheessa mennyt ulos ja jäi sitten sinne kun mamma sulki oven. Onneksi hän ilmaisi et hän haluaisi takaisin sisään.

Ihanaa oli mennä maate omaan sänkyyn . Muistin laittaa kännykän äänettömälle ettei vaan joku aamulla herättäisi meidät.