Pitkästä aikaa (pari viikkoa?) pääsimme taas haku-metsään. Näköjään nartuilla (ainakin Jemmalla ja Adalla) oli tänään omat metkut.

Adan eka ukko sai odottaa tovin siellä pusikoissa. Kun lähetin koiran metsään ekalle ukolle sanoin hänelle että naapurin Tuijaa pitää hakee. Ada oli varmaan sitä mieltä että naapurin tyttö voi ihan hyvin odottaa. Ada katosi jonnekin, kävi ehkä virpomassa lähitaloilla ja söi palkan matkalla takaisin. Vasta kun Ada sai ääniapuja, löytyi maalimies. Toisella ja kolmannella ukolla Ada toimi toivotulla tavalla. Adaa pitää varmaan ravistaa ennen käyttöä. 

Jemma oli leiponut maukkaan mustikkapiiraan. Kahvit sai ihan juoda oikeista kupeista. Vain kristallilasit ja pöytähopeat (ja samppanja) puuttui. No, ehkä ensi kerralla sitten.