Viime viikolla olin vain kaksi päivää töissä ja loput lomalla. Keskiviikko meni siinä leipoessa ja hakuilemassa. Torstaina lähdimme kohti Porvoota. Kävimme kyläilemässä Lotan porukoilla ja sitten menimme yöksi isäni luo. Lotalla oli vain kuopus kotona sillä muut olivat koulussa. Matildasta on tulossa iso tyttö jolla on vahvat mielipiteet.

Isäni ilahtui kun ehdimme vierailla hänen luonansa. Hänen mielestä olisimme voineet vielä jäädä pari päivää, mutta onneksi Ikwilillä oli tänään koulu mitä ei sitten haluttu missata.

Loman aikana olin saaanut viestin sähköpostiini että saan kohta sen agility sert-ruusukkeen mitä luvattiin heinäkuussa kun nousimme kolmosiin. Onhan meillä aika paljon niitä tavallisia näyttelyruusukkeita, mutta agilitystä ei niin usein saakaan niitä.

Tänään koulussa Ikwil oli riehupäällä. Ekan luoksetulon jälkeen en kytkennyt sitä heti ja Ikwil ampaisi Saijan ja kavereitten luo. Onneksi Saija sai vähän ajan päästä kiinni sen kaulapannasta ja sain taas kerran juosta karkuun. Uuteena liikkeenä oli hyppy. Ikwilillä ei näytä olevan vaikeuksia hypätä, on varmaan kuullut äidiltä että pomppiminen on fantsuu.
Ikwilille on ihan selvästi tullut lisää malttia istua sivulla. Nyt mun ei tarvii koko ajan syöttää nameja sille. Saijan mielestä mun käsiavut ovat ihan huonoja, onneksi koira on sisäistänyt sen missä sen pitäisi istua.

Yritin ihan vähän treenata näyttelyjuoksemista, siitä ei oikein tullut mitään kun Duracelipupun paristot olivat latautuneet.
Huomenna Ikwilin pitäisi sitten näyttää parastaan ekassa näyttelyssään. Samassa luokassa on nimittäin 5 schapea jotka kisaavat luokkavoitosta. Adan pentunättelyissä vastassa oli ainoastaan pari koiraa, Adan sisko Nelli ja hollannintuonti Seita. Muistaakseni voitimme molemmat, mutta sen jälkeen Seita on ollut melkein aina meitä parempi. Ainoana poikkeuksena on vissiin viime vuoden Euro Schapendoes Show Tanskassa jolloin Seitalla oli juoksut eikä oikein keskittynyt missikisaan.