Muutama päivä on taas vierähtänyt. Olen tämän viikon hiihtolomalla joten Adalla on aika rankkaa.

Viikonloppuna käytiin taas kaikissa treeneissä. Lauantaina olimme toko-treeneissä joissa sain opetella kävelemään. Tarkoituksena on saada Adan seuraaminen kuntoon joten äidin on opeteltava kävelemään jotta Ada pysyis lähellä minua. Ei se oo niin helppoa. Paikallamakuussa Ada pysyi kyllä paikallaan. Kävin palkkaamassa sitä kerran n minuutin jälkeen. Jompikumpi Adasta tai Depistä oli vähän aikaa piipannut, olen varma että piipittäjä oli Depi. Eihän Ada tee semmoista.

Koulun jälkeen Tarun, Depin ja Rudin kaa metsään. Siitä kaikki tykkää. Adan mielestä ainakin ne metsät mistä läytyy paljon kiviä ovat tosi ihanii.

Sunnuntaina ekaksi haku-metsään. Satoi lunta koko ajan.

Ekalla ei mitään onglemia. Ada lähti suht koht suorana ukolle.

Toinen tuotti jo vähän ongelmia. Maalimies seisoi puun alla ja Ada oli käynyt aika lähellä sillä sen hengitys (tai puuskutus) oli kuulunut. Sain lähettää sen muutaman kerran ennenkuin hän löysi ukon.

Kun lähetin Adan kolmannelle ukolle niin matkalla löytyi niin ihanaa lunta että oli ihan pakko jäädä pyörimään siihen.Kutsuin (=huusin) koiran takaisin keskilinjalle ja lähetin sen uudelleen.

Illalla vielä agility-treeneihin.Treenien alussa Asta oli sitä mieltä mun pitäis laittaa ponnarin Adalle jotta se näkisi jotain.Treenien jälkeen varmaan myös Astan mielipide muuttui. Ada oli velmu-tuulella ja keksi kaikkea kivaa eikä kuunnellut minua yhtään. Karkasi ihan väärälle esteelle, söi hevosenpaskaa (tai muuta herkkuja) haukkui ja kommentoi kaikkea mitä sanoin sille. Kyllä se agility on välillä hauskaa (koiran ja kuoluttajien mielestä) ja vaikeata (mun mielestä).


Tiistaina kävimme ensin metsälenkillä naapurin Tuijan ja Åsan kaa. Lenkin jälkeen heille Tuija-kahveille.
 
Kahvittelun jälkeen kävimme kokeilemassa päästääkö sakemanni Rudi (+Depi-kultsu) meidät sisään heidän omaan kämppään. "Heitin" Adan ekaksi sisään. Kaikki hyvin eli uskalsin itsekin sisään. Olin varautunut eli kaikille kolmelle koiralle oli oma possunkorva. Viimeksi silloin kun olivat saanet korvan suuhun, niin he olivat päättäneet päästä meidät sisälle.
Päätin viedä kaikki kolme koiraa ulos missä Taru odotti. Oli ihan mielenkiintoista yrittää saada kaikki mahtumaan pieneen hissiin. Kun pääsimme alakertaan, kaikkien hihnat olivat sotkeutuneet ja kun vihdoin pääsimme ulos, päästin vahingossa sakemannin irti. Onneksi omistaja oli talon kulman takana ja hän huusi Rudia.
Sitten vielä heille mehulle ja piparille. Kun olin lähdössä kotiin, päätin kokeilla lähteekö Rudi meidän mukaan. Onnistuin siinä ja teimme hissiajelun (Rudi, minä ja Ada) viidenteen kerrokseen ja takaisin neljänteen. Mamman pojalle tuli kyllä ikävää reissun aikana sitä omaa äitiä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ensi kerralla pitää varmann kokeilla päästääkö Rudi minut ulos heidän kämpästään. Jatkoa seuraa siis...