Tuleva tuplakummitäti kävi illalla grillaamassa makkaraa ja sieniä Peltsillä. Samalla tuli nautittua vähän viiniä.
Nurmikko on leikattu, terassi&raput on öljytty ja lattiat on imuroitu&pesty. Melkein kaikki on siis tehty ennen koirien kotiinmuuttoa. Huomenna pitää vielä käydä kaupassa ja piilottaa muutama rakas esine. Olen melkein ihan varma että Ikwil tulee olemaan täystuho. Tuli luettua (tosi fiksu veto sekin) portugeesi Saagan blogia jossa kerrottiin miten Saaga on vetänyt & tuhonnut verhot ikkunoilta ja taulut seiniltä. Mut eihän minun rakas Ikwil vois semmoista tehdä.

Huomenna mun odottelu on ohi ja Adan odotus alkaa. Luulen että Ada odottaa sitä päivää milloin Ikwil pakkaa tavaransa ja muuttaa kotoa. Ada tyytyis varmaan silloin saamaan jokavuotisen äitienpäiväkortin.
Muutin kotoa 19 vuotiaana. Äitini ei näyttänyt mulle tunteitaan mutta kuulin jälkeenpäin että hän oli ollut surullinen kun muutin.  Tietenkin hän halusi että menisin opsikelemaan Turkuun mutta hän jäi kaipaamaan jonkun jonka kanssa voisi puhua naisten asioista. Veljeni muutti kotoa kun hän oli 30-vuotias ja oli menossa naimisiin.

Odotan huomista sekavin tuntein. Tiedän että arkielämäni muuttuu radikaalisesti. Toivottavasti kaverit jaksavat tulla koiravahdiksi jotta pääsisin harrastamaan välillä vain yhden koiran kaa. Vaikka koiria on  kaksi niin niitten pitää olla itsenäisiä eli voivat olla vuorotellen yksin kotona tai treeneissä.

Öitä. Palataan huomenna astialle. Pitäkää peukkuja että kaikki menee hyvin.