Eilen koirat eivät päässeet vapaina juoksemaan. Kävimme siis van tylsällä hihnalenkillä. Meno meidän kotona oli siis illalla sitä luokkaa että päätin taas tänään viedä tytöt metsään peuhaamaan. Iksu oli työpäivän aikana, joka kesti n 5 tuntia, löytänyt sohvapöydän alahyllyltä puhelinluettelon, mitä hän oli taas selannut. Tänään hän oli keskittynyt muokkaamaan ekat sivut (mistä löytyy mm hätänumero) sekä etukupongit. En tiedä mitä Iksu on etsinyt. Pitäisi varmaan jättää puhelimen Iksulle jotta hän pääsisi soittamaan.

Kävimme siis tänään metsässä, jossa tytöt peuhasivat keskenään. Olen huomannut että välillä Ada kävelee mun jaloissa, jotta Iksu ei kiusasi häntä. Välillä Ada kuitenkin kutsuu Iksua leikkiin. Mestässä Iksu nappaa suuhunsa kaikki kepit mitä löytyy. En saa hänet lopettamaan tai sylkäisemään tikut ulos. Olen myös huomannut että Iksu nappaa kaarnaa puista, jotak ovat tarpeeksi lähellä polkua. Luntakin voi napata suuhunsa ihan vaivihkaa. Polulla ei väistetä toisia. Jos toinen koirista ovat tiellä, joko sitä taklataan sivummalle tai sitten hypätään yli. Iksu voi juosta päin minua, Ada väistää kyllä minua. Ada on jotenkin enemmän kiinni minussa ja hän aina välillä odottaa minua. Iksu ehtii joka paikkaan ja yleensä hän on polun tuukkeena.

Yksi asia on varma. Niin kauan kuin Iksu asuu meilla, blogissa riittää kerrottavaa....

Ihan kiitettävästi kaverit ovat taas löytäneet tänne meidän blogiin...Yritän jatkossa päivittää tätä ainakin kerran viikossa.