Mm. Marian ja Marikan nimipäivä. Kaksi vuotta sitten saatoin itkien äitini hautaan.Ja vieläkin itkettää kun ajattelen äitiäni.

Pitkästä aikaa oltiin hakureeneissä metsässä. Taas oli se vanha tuttu ja turvallinen T-risteys kohtaamispaikkana.Syötiin Marian tekemä mansikkakakku. Nam.

Päätin koittaa tehdä Adalle tyhjä pisto samalla tavalla kuin silloin schape harrastusleirillä kesäkuun alussa. Suht koht hyvinhän se toimi vaikkei se toinen maalimies muistanutkaan hihkaista ja juosta pakoon. Onneksi Ada löysi naapurin Tuijan piilosta. Maalimiehet ja Kati olivat ihmeissään kun halusin että Adaa tuotais syötellen pois. Minähän pääsin paljon helpommalla joten miksipä sitä ei vois vaatia jatkossakin??
Ada oli läpimärkä mut varmaan myöskin tyytyväinen meidän osuuden loputtua. On se vaan niin hauskaa päästä metsään juoksemaan ja syömään makkaraa. Adan (ja minunkin) mielestä kaikkiin ojiin pitäis tehdä kansi jottei tarvitsisi loikkia niin paljon.

Treenin jälkeen alkoin Katin poppoon kesäloma. Toivottavasti se ei kuitenkaan veny liian pitkäksi.