Olin päättänyt lepopäivän kunniaksi että lähtisimme koko iloinen perhe Adan isoon metsään tänään. Tarkoituksena oli että väsyttäisin koirat niin paljon että saisin loppupäivän vaan huilita. Ennen kävelyä piti tietenkin ottaa päivänokoset, eihän sitä muuten jaksaisi kävellä. Melkein heti kun Ikwil oli herännyt pakkasin reppuun juotavaa ja pipareita meille kaikille. Sain vielä vaihtaa isompaan reppuun sillä joku termiitti oli käynyt eilen meidän autossa ja maistellut pullonkorkkia joten mun mehut oli ekan repun pohjalla ennen kuin edes pääsimme ovesta ulos. 

Lenkistä tuli n tunnin mittainen. Syötiin eväät ja samalla soitin ja onnittelin Ankia joka taas kerran täyttää 25 v. Matkalla Ikwilistä tuli yllättäen kusipää sillä Ada päätti merkata yhteen paikkaan eikä hän voi katsoa onko Ikwilin pää just hänen alla.
 
Olin varustautunut siihen jos löytäisimme sieniä. Vain yksi kanttarelli löytyi. Onneksi olin aikaisemmin viikolla löytänyt muutaman suppilovahveron sillä se kanttarelli kokisi varmaan muuten saman kohtalon kun edelliset kanttarellit eli kuivuisivat mun jääkaapissani.

Kotiin tultuamme Ikwil pääsi ekan kerran suihkuun. Hän oli yllättävän rauhallinen, johtuu varmaan aika pitkästä lenkistä. Ikwil ei vesilätäköitä väistele eikä juuri muutenkaan katso mihin astuu.
Ihan kiva retki. Nyt Adakin sai liikuntaa. Yleensä jos käymme kahdestaan metsässä Ada talloo mun kantapäille. Ihan kivaa vähän ajan päästä jos minulla on kaksi schapea jotka kävelevät mun takanani.
Molemmat koriat nukkuvat. Yes! Onnistuin väsyttämissuunnitelmassani.