Heräsin klo 7. Ikwil oli päättänyt viedä simaa ja munkkeja haku-porukalle joten piti paistaa neidille munkkeja heti aamulla.

Aamulenkillä Ikwilillä oli ongelmia kun hänen piti paskoa. Kakka ei meinannut tulla ulos joten ei auttanut muuta kun ottaa muovipussin käden päällä ja yrittää auttaa. Kun pääsimme sisälle, sain luvan pestä Ikin takapuolen.

Otin vain Iksun mukaan kun lähdin hakuilemaan. Päätin että Ada saa huilata jotta jaksaisi kisata. Kun vauhti hiljeni, Iksu rupesi huutamaan vaikkei hän koskaan aikaisemmin ole käynyt t-risteyksessä. Mistä hän tiesi että oli luvassa jotain kivaa?

Hakutreeneissä meitä oli vain 3 kpl + Kati. Muille tehtiin pintahakua yhdellä maalimiehellä mutta Iksulle tehtiin makkararinkiä ja peräänajoja. Iki oli makkararingissä tosi vauhdikas (ja ihana). Ei minkäänlaisia ongelmia makkaransyönnin kanssa. 

Peräänajoissa Ikwil ampaisi kyllä mamalimiehen perään mutta yleensä ukko hukkui joten Iksu tuli takaisin keskilinjalle. Välillä Iki juoksi maalimiehen ohi jakävi uimassa jossain lätäkössä/suossa. Onneksi meillä on häkit autossa jonne oli helppoa pistää Iksun. Melkein koko ajan kun Iksu oli yksin autossa, hän huusi.

 

Kävin kotona vaihtamassa koiraa. Ehdin nukkua jopa 5 minuuttia. Tavoitteet olivat korkealla, toisin kävi. Eka rata näytti ihan helpolta. Toka este oli pituus jonka Ada kieltäytyi tekemästä. Jätin sen väliin jolloin tuli hyl. Tultuamme maaliin tuomari tuli puhumaan mulle. Adan hyppääminen näytti niin pahalta ja tuomari kehotti minua katsomaan miten Ada liikkui. Annukka katsoi miten Ada käveli ja juoksi, ei näkynyt muuten paitsi kun piti hypätä.

Päätin kuitenkin startata toiselle radalle. Pituus oli taas tokana esteenä. Lähdimme samanaikaisesti mutta se ei auttanut, Ada kieltäytyi taas tekemästa pituutta. Jatkoin rataa vähän matkaa kunnes tuomari tuli taas puhumaan mun kaa. Hän kehotti minua jättämään kolmannen radan väliin jotta Adan vammat eivät lisääntyisi.

Harmitti tosi paljon. EI ne kisat ole niin tärkeitä että koiran kuntoa ja terveyttä uhraisi. Eniten mietityttää se fakta kestääkö Adan kroppa treenaamisen ja kisaamisen vai pitäisikö lopettaa niin kauan kun Ada on suht koht terve.

Yritän saada Saijan hieromaan Adaa tällä viikolla jotta voisimme taas lauantaina kokeilla kisaamisen. Adan pitäisi varmaan saada levätä kunnolla ja häkkiin aion tehdä pehmeän ja paksun alustan jotta automatkat eivät rasita Adan selkää.