Kävimme tänään Tuijan kaa mustikassa. En vieläkään ymmärrä miten suomenkieliset voivat käydä mustikassa eli kirjaimellisesti mustikan sisällä. Ovatko he niin pieniä että mahtuvat marjan sisälle? Minä en ainakaan mahdu mut en olekaan suomenkielinen.

Ensin piti kävellä vaikka kuinka pitkälle metsään ja poimia kaikki kuivat marjat mitä löytyi. Onneksi hoksasimme ottaa pillimehua ja keksejä mukaan. Adankin mielestä oli tosi nastaa maata kiven päällä ja syödä eväitä. Kyl se Ada on vähän hemmoteltu, ei hän edes kantanut niitä omia eväitä eikä edes pakannut niitä lähtiessämme kotoa. Paussin jälkeen Ada yritti kalastaa enemmän nameja hyppimällä melkein jokaisen kiven päälle ja siellä hän istui niin toivekkaana. Ada jopa söi niitä marjoja kunhan joku oli ensin irrottanut niitä varvuista (?). Loppumatkalla Ada yritti melkein syödä suoraan kiposta joten piti olla valppaana kun koiruli lähestyi meitä.

Ja sitten tapahtui se sama juttu kuin joskus ennenkin. Kotimatkalla kun melkein kaikki astiat oli täytetty ja poimijat olivat niin väsyneitä (ainakin minä ja Ada), löysimme tosi hyvän mustikkapaikan. Ja vielä aika läheltä kotoa. Miksei kävelty sitä kautta kun menimme metsään? Marjat oli tosi isoja ja niitä löytyi tosi paljon samalta "oksalta". Ei paljon muuta tarvinnut tehdä kun istua samalla paikalla ja poimia mustikat joka puolelta.

Kaiken kaikkiaan oltiin varmaan useita tunteja metsässä. Saaliina saatiin (meidän perheeseen): pari litraa mustikoita (Tuija vissiin vähän enemmän, oli ehkä meitä vähän innokkaampi ja tehokkaampi poimija), yhden kanttarellin (en oo vielä päättänyt teenkö siitä keiton vai muhennoksen tai käytänkö sitä kun koulutan Adan kanttarellikoiraksi) + liian paljon liikunta , sinisiä sormia ja huomiseksi
varmaan kipeitä lihaksia. Kannatti käydä.

Ja pitäähän olla niitä mustikoita pakastimessa jos vaikka joskus joutuu leipomaan jotain kakkua. Yritin kyllä sanoa Adalle että hän sais poimia ite ne marjat jos haluu tarjota kakkua treeniporukalle mut eihän hän oikein innostunut koko asiasta. Ehkä hänellä oli just silloin mustikka (tai ehkä korvasieni) korvassa. Mustikkahan tekee hyvää näölle mut mikä tepsisi huonolle kuulolle? Tuija jaksoi höpöttää melkein koko ajan mut en vissiin kuullut kun murto-osan. No, jos oli jotain tärkeetä niin hän varmaan sanoo sen uudestaan. Eihän kaikkea tarvii kuunnella.