Tänään vuosi sitten kävin hakemassa Adan takaisin Lumikuonolasta. Samalla toteutui Adan pahin painajainen: yksi pennuista tuli mukaan Adan rakkaaseen kotiin. Sen jälkeen Adan maailma on romahtanut.

Vuosi Iksun kaa on sisältänyt sekä vastoinkäymisiä että positiivisia asioita. Elämä kahden koiran kaa ei ole ollut niin helppoa mitä ehkä kuvittelin. Olen joutunut tekemään valintoja ja uhrauksia.

Onneksi Iksu on pysynyt terveenä. Ehdin jo haudata kaikki suunnitelman kisakoirasta kun Iksun veriarvot oli korkeat. Onneksi ne olivat ihan ok seuraavassa tarkastuksessa.

Heitin jo hyvästit Ikin tulevalle näyttelyuralla kun epäilin että hänellä on yläpurenta. Agilitytulevaisuus sai kolahduksen kun emme päässeet agilityalkeiskurssille. Onneksi Ikin purenta on tasoittunut ja olemme päässeet tekemään lyhyitä ratoja agilityssä kun Ada on ollut sairaslomalla.

Ada ja Ikwil ovat monessa samanlaisia. Iksussa on kuitenkin myös sitä omaa päätä. Iki leikki paljon enemmän leluilla (tokokoulussa hän ei halua leikkiä vaan syö mieluummin nameja). Iksu seuraa minua paljon enemmän täällä kotona kun mitä Ada nykyään tekee. Jos esim.leivon jotain, Iksu on melkein aina mukana. Iksu on muutenkin paljon seurallisempi ja hän tykkää enemmän ihmisistä kuin Ada. Tämä voi johtua siitä että Iksu on ihan pienestä pitäen ollut mukana tapahtumissa (agilitykisoissa, tokokoulussa ja haku-treeneissä). Iksu vaikuttaa muutenkin paljon iloisemmalta ja reippaalta.

Sängyssä (joo, molemmet koirat nukkuvat mun kanssani vaikka päätin ettei Iksua anneta nukkua sängyssä) Iki nukkuu mun vierelläni ja Ada jalkopäässä. Luulen että tämä asetelma johtuu siitä että Adan on vartioiva makkarin ovea.

Ada varoo ettei vahingossakaan hyppää tai talloo mun päällä kun hän hyppää sänkyyn. Iksu ei paljon väistele vaan kävelee mun yli ihan tuosta vaan. Iksu voi ihan hyvin jäädä makaamaan esim. mun vatsan päälle. Luulen että tämä piirre periytyy Iksun mummolta Ellulta.

Iksu pärjännyt paremmin näyttelyissä kuin Ada. Ikillä on jo kaksi sertiä ja molemmat on saatu suomalaisilta tuomarilta. Adan kaikki kolme sertiä saatiin ulkomaiselta tuomarilta.

Raunoilla Iksu on paljon rohkeampi kuin Ada. Iksu kiipeää kaikkialle jopa kontin päälle.

Iksu ei kauheasti hauku ihan muuten vaan. Mietin pitääkö opettaa Iksua haukkumaan vai voisiko siitä tulla rulla-koira jos jatkamme hakuilua.

Tämän vuoden aikana en ole kertaakaan joutunut selättämään Ikiä. Muistan että Adan pentuaikana, selätin hänet välillä jotta sain hänet uskomaan jotain. Esim. lenkillä hän näykki jalkojani niinkuin olisi paimentanut minua.

Nykyään mulla on paljon helpompaa lähteä kotoa ja jättää koirat kahdestaan kotiin.  Välillä käytän koiria yksitellen lenkillä jotta olisi tarpeeksi aikaa sille yhdelle.

En tiedä kumpi koiristani on pomo. Välillä lenkillä luulen että Iksu määrää sillä se taklaa Adan aika rumasti kun Ada ei osaa aavistaa. Kotona jos Ada nukkuu esim. makkarin ovensuussa niin Iksu ei uskalla kävellä Adan ohi. Sama jos Ikin pallo vierii Adan lähellä, Iksu ei uskalla käydä ottamassa palloa itselleen.

Viime aikoina Ada on näyttänyt tosi vanhalta ja väsyneeltä. En tiedä johtuuko tämä vain siitä kun vertaa hänet Iksuun vai hänen mahdollisilta selkävaivoista. Luulen kuitenkin että Ada on ainakin vähän iloinen siitä että hänellä on kaveri jonka kaa voi leikkiä.