Viime päivinä olen huomannut Ikwilistä piirteitä mitä Adassa on. Ruokailun jälkeen, varsinkin jos on saanut muuta herkkuja kuin nappulat, suun pitää pyyhkiä johonkin. Toistaiseksi Ikwil on tyytynyt tekemään tämän pyyhkeeseen joka toimii myös petinä. Yleensä Ada käyttää mattoja ja sohvaa lautasliinana. Ikwil ei vieläkään pääse sohvalle eikä monta mattoa oo lattialla joten Ikwilin käyttää sitä mitä on tarjolla.

Ikwil on myös ruvennut piilottamaan luunsa (ja samalla voi maistaa miltä räsymatto maistuu). Tämä taito tulee varmaan jatkossa tarpeen sillä molemmat koirat kisaavat samoista luista vaikka niille on annettu tasan tarkkaan samanlaiset luut. Ada piilotti oman luun sohvaan jotta Ikwil ei saisi sitä sieltä ja sitten Ada voi taistella Ikwilin luusta. Tänään lenkillä yksi mies kysyin onko mun koirat äiti ja tytär. Kyllä näitä fiksuja ihmisiä löytyy jopa täältä Aittiksesta.

Kävimme tänään kaksistaan Adan kanssa metsälenkillä. Jotenkin Adan käytös on muuttunut mammaloman jälkeen. Adahan melkein halusi pidemmälle lenkille eikä hän koko ajan kävellyt mun kantapäillä. Hän jopa oli mun edellä mutta piti melkein koko ajan minua silmillä etten vaan jättäisi hänet metsään. Hän lähti vain kerran niin kauas minusta että ehdin piiloon ja hän sai luvan etsiä minua.

Eilen kaupassa tulin siihen tulokseen että on jotenkin hyvä ettei mulla ole lapsia. Mun edessä kassajonossa oli äiti ja hänen poikansa. Poika teki vaikka mitä kepposia, ehti joka paikkaan eikä totellut yhtän vaikka äiti käski häntä käyttäytymään. Ei kestänyt kauan aikaa kunnes tiesin pojan nimen. Sen jälkeen kun olin pakannut ostokseni ja olin kävelemässä ulos kaupasta kuului vieläkin äidin ääni. En varmaankaan ollut ainut joka kuuli ettei poika ollut hallinnassa. Onneksi koirat eivät pääse kauppaan. No, olen ihan varma että puolet Aittiksessa tietävät että mulla on kaksi koiraa nimeltään Ada ja Ikwil (tai Ikikikikii, Iksu, Iksukka, Iku). Tulee joskus Adan pikku-metsässä huudeltu niitten nimiä.

Eilen tein Adan kaa tottista takapihalla. Ikillä oli sillä välin yhden st paulian uudelleensistutus meneillään. Kukkahan putosi lattialle ja sen kanssa oli kivaa leikkiä. Kun olin laiitanut kukan takaisin paikalleen ja menin makuhuoneeseen, oli vähän aikaa hiljaa olkkarissa. Kun kävin katsomassa Ikwil oli samakn kukan leikkuupuuhissa. Hänen mielestä mulla on varmaan liian monta st pauliaa ikkunassa, eihän hän voi tietää että kaikki ovat erivärisiä sillä koirat eivät välttämättä erota värejä.
Jos on yllättävän hiljaista niin tietää että koira tekee pahojaan...Jos ei sisällä niin ulkona.

1769372.jpg
Äiti ja tytär. Ada syö luuta ja Ikwil pilkkoo omenaa.

1769378.jpg

Äiti ja tytär jakaavat samaa luuta.