Tänään vietetään Äitien päivää. Yövyimme isäni luona joten yöunet jäi taas vähiin.

Olimme ulkona jo ennen klo 6 jonka jälkeen sain onneksi suostuteltua koirat takaisin nukkumaan. Ehkä Ada oli toivonut että Iksu olisi jänyt alakertaan valmistelemaan aamiaista. Toisin kyllä kävi. Ei saanut Ada mitään lahjaa eikä aamiaista sänkyyn. Eka äitien päivä oli varmaan Adalle pettymys. Eikä muutkaan pennut ole vielä ainakaan muistanut Adaa. Tiedän ettei se ole lasten iskän velvollisuus muistaa lasten äitiä äitien päivänä mutta kai iskän velvollisuuksiin kuuluis muutakin kuin vain niitten lasten teko.

Koirani päättivät möyhentää isäni kukkapenkkiä minne iskä oli jo istuttanut orvokkeja. Sama on toistunut jo about 6 vuotta ja nyt se laitimmainen keltainen orvokki sai kunnon kyytiä. Eihän se koirien vika voi olla että kukkapenkki sijaitsee niin lähellä ulko-ovea että sen kautta on ihan pakko kävellä kun odottaa että pääsisi sisälle?

Kai meidän olisi ostettava uusi orvokki isälleni. Tai ehkä samalla ostan niitä noin tusina jotta voisimme kesän aikana aina vaihtaa sitä uuteen.

Maalla oli kauhea tuuli. Ada näyttää ihan viksekkäältä mursulta.