Tällä viikolla olen nukkunut huonosti. Joka kerta kun olen ollut hereillä, riippumatta onko kello 01 tai 05, Ada on istunut valmiina lähtemään ulos. Vielä maanantaina luulin tosissani että sillä oli pissa- tai kakkahätä. Mutta ei se heit tehnyt tarpeensa kun pääsi ulos. Vaan se suuntasi määrätietoisin askelin pitkälle lenkille Pyhtää päin. Tavoitteena löytää elämänsä miehen. Sama käytös on jatkunut joka päivä. Maanantaina luulin vielä että Adan ulospyytäminen johtuu siitä kun siirryttiin normaaliaikaan, mutta ei.

Ada on sitä mieltä että heti kun herätyskello on herättänyt mamman, hänen on päästävä ulos miehiä katsomaan. Kun sanon että mun on pukeuduttava, Adalla on semmoinen ilme että jo, jo....nopeasti sitten muuten rakkoni halkeaa.
Eilen aamulla nähtiin Taco (naapuristosta). Taco on vaalea x-rotuinen koira.Päästimme koirat haistelemaan toisiaan ja Ada nosti heti häntänsä sivummalle. Taco jatkoi matkaa ja Ada nykäsi monta kertaa jotta hänkin pääsisi heidän mukaan. Tänä aamuna kun aukasimme ulko-oven, Taco oli just kävelemäsä meidän oven ohi.

Yritin tänään aamulla, ennen klo 6, puhua järkeä Adalle. Hän ei varmaankaan muista miten Ikwil on tullut tähän maailmaan. Ikwil on Adan mielestä tosi inhottava, mutta kuitenkin Ada olis valmis uuteen astutukseen. Mun pitää suunnitella milloin veisin Adan leikkaukseen. En kuitenkaan enää aio käyttää häntä jalostukseen.

Ada on sitä mieltä että miestä olis pakko löytää...Naapurin Konsta kuulemma piippaa aika usein, ehkä hän kommunikoi Adan kanssa milloin pääsisivät livahtamaan treffeille. Oikea Romeo&Julia-tarina.