Kävimme eilen hakuilemassa Adan kanssa. Ikwil pääsi mukaan autoon jossa hän keksi uuden harrastuksen. Ihan selvästi hän on vähäks aikaa jättänyt kirjallisuuden ja keskittynyt musikkiin...Autossa hän taitavasti jodlasi eli lauloi kun Ada teki töitä.

Ikwil on myös tutustunut miten paperinen cd-kotelo repeytyy ja miltä se tuntuu hampaissa. Uhrina oli Bo Kaspers Orkesterin Hund-levykotelo. Ikwil askarteli jotain siitä sillä välin kun hän odotti autossa. Ymmärrän päivä päivältä paremmin mihin Ikwil tarvitsi kaiken tuon teippimäärän mitä hän yritti piilotella.

Äsken Ikwil tuli kirjoituspöydän alle luun suussaan. Luulin että hän pureskeli sitä enkä edes vilkaissut häntä. Vähän ajan päästä katselin ja huomasin että ei ähän luuta syönyt vaan ruskeata puuvärikynää.
Eli ehkä Ikwilin tekemissä korteissa on sekä punaista että ruskeata väriä. Jos sulla on enemmän väritoiveita, ota yhteyttä taiteilijaan Ikwiliin.

Muistui mieleen kerran kun olin lapsi.Äitini oli tuonut sisään raparperia. Isäni sai idean. Otetaan yhdestä raparperista palanen. Jotta äitini ei huomaisisi hävikkiä, teippasimme sen viimeisen pään/osan raparperista takaisin. En oikein vieläkään ymmärrä miksi teimme näin, olihan meillä varmaan lisää raparperia ulkona eikä äitini varmaan olisi haukkunut meidät pystyyn jos otimme n 5 senttiä yhdestä raparperista.Päähänpisto se varmaan olikin, mutta semmoinen mitä muistan hyvin. Pitäisi varmaan kysyä isältäni muistaako hän tämän tempun.