Tällä viikolla Iksulla on melkein joka päivä jotain ohjelmaa.

Maanantai hakua. Tiistaina tokoa. Torstaina mätsäri? Perjantaina: agilityä ja sunnuntaina näyttely. Sunnuntaina Ada lähtee taas hoitoon pariksi päiväksi.

Käy vähän sääliksi Adaa joka ei saa tehdä muuta kun levätä ja katsoa miten Iksu saa treenata. Olen nimittäin pistänyt osan pujottelukepeistä ja hyppyesteen meidän takapihalle ja niitä käydään välillä tekemässä. Iksu on ihan selvästi hoksannut miten kepit pitäisi tehdä. Käytössäni on suoria keppejä jotka kylläkään ei ehkä niin nopeasti tuota täsmällistä tulosta, mutta kai niistä on jotain hyötyä.

Aamulla olin valvomasa uusintakoetta työpaikallani. Jottei Iksun tarvitsisi olla autossa sen aikaa, vein sen entiselle työkaverille hoitoon. Jaana käytti Iksu heti lenkillä. N tunnin päästä soitin ja kysyin missä koirani on. Silloin Jaanan poika oli jossain lenkillä Iksun kaa. Vähän ajan päästä toivat koirani mulle.

Lähdimme heti kohti haku-treenejä jotka pidettiin raunioradalla. Iksulle tehtiin kolme ukkoa peräänajona. Eka maalimies oli ovelasti piilossa petoniputkessa jonka pää oli ihan selvästi liian matalalla. Iksu seisoi tiiliskivien päällä ihan putken suulla, mutta ei hokannut missä maalimies oli. Iksu käytti ihan selvästi nenänsä ja oli tohkeissaan. Yritin kiertää kasan, mutta Ikwil ei antanut periksi.

Toka ukko oli myös yhdessä putkessa. Taas piti kiertää vähän jotta Iksu sai ukosta hajun. Ei mitään miettimistä kun piti mennä putken sisään.

Kolmas ukko sujui myös hienosti. En itse hokannut katsoa mutta treenien vetäjä sanoi että Iksun häntä laski alas kun hän oli saanut hajun. Yleensä käy päinvastoin.

Lopuksi päätin vielä kiertää raunoilla Iksun kaa. Raunioradalla on kontti jonne vie metalliset ritilärappuset. Viimeksi Iksu oli menossa ylos, mutta kun en seurannut häntä, hän kääntyi takaisin maanpinnalle. Tänään päätin kokeilla tulisiko Iksu mun perässäni ylös. Vähän hän empi mutta päätti kuitenkin tulla. Sain kiiruhtaa ylös jottei Iksu ohittaisi minua rappusissa. Ylhäällä hän kävi katsomassa reunoja yli, pääsisikö toista kautta alas. Ei päästy joten oli taas mentävä rappusissa. Taas olin Iksun edellä joten sain taas kiiruhtaa jotta Iksu (&minä) kompastuisi ja vierisisi alas. Iksu käveli vielä parin metallinputken läpi.

Olen todella tyytyväinen Iksun menoon raunioilla. Iksu oli jotenkin melkein koko ajan hallinnassa. Vaikka hän kävi muualla, hän kuitenkin tuli mun luo kunhan kutsuin häntä. Iksu kävi itsenäisesti kasojen päällä ja teki hyvin töitä. Harmittaa kun en ottanut kameraa mukaan.

Jos hänellä riittää sitä intoa ja en onnistu pilaamaan koiraani, Iksu voi vielä osallistua vaikka mimmoisiin kisoihin. Jotenkin Iksu on paljon helpompi kuin Ada. Iksu oli ihan pentuna tosi rasittava ja hänen pentuajansa meni jotenkin minulta ohi. Nyt hänestä on kasvanut tosi ihana ja tottelevainen koira jota korkeat paikat ja uudet tilanteet eivät mitenkään hätkäytä.

Iltapäivällä Iksu oli mun kaa pihalla istuttamassa kukkia.

Illalla tehtiin vielä tyttöjen kaa vähän tottista ja agilityä.