Viikon hakutreenit pidettiin bunkkerialueella. Meidän kouluttaja Kati oli ollut töissä joten treenit alkoi vasta klo 17.30. Meitä oli melkein ennätysmäärä koirakkoja joten pitkät treenit oli luvassa. Ikwil pääsi taas Sissin kanssa tallomaan aluetta. Ikwilin itsenäisyys näkyi siinä ettei se paljon pitänyt kontaktia minuun vaan leikki Sissin kanssa. Tallomisen jälkeen tehtiin Ikwilillä makkararinkiä. Se onnistui tosi hyvin. Iki vaikutti miettivän että miksi ihmiset eivät voi saman tien antaa kaikki namit, miksi hänen on juostava ihmiseltä toiselle.
Ikin jälkeen Ada sai tulla hommiin. Olin ottanut vain kaksi purkkia mukaan. Eka maalimies oli etukulmalla ja tämän Ada löysi nopeasti. Kävin hakemassa koiran keskilinjalle ja maalimies siirtyi eteenpäin.

Toinen ukko oli toisella puolella. Nyt Ada kaarsi liian oikealle joten mun oli kutsuttava hänet takaisin. Tokalla lähetyksellä onnistui. Maalimies toi Adan syötellen pois.

Kolmas ukko tuotti vaikeuksia. Ada lähti ihan hyvin mutta pariin minuuttiin ei mitään kuulunut. Olin ihan varma että Ada oli jossain missä sen ei pitänyt olla. Vasemmalla kuului yhtäkkiä outoja ääniä. Onneksi se oli vain orava. Vähän ajan päästä päätin ruveta huutamaan Adan takaisin. Muutaman kutsun jälkeen Ada rupesi haukkumaan ja kävin hakemassa. Maalimies sanoi että Ada oli ollut hänestä aika kaukana ja hänkin oli melkein meinannut huutaa meille että huutaisin koirani pois. En yhtään tiedä miksi Ada meni niin kauas.

Kaiken kaikkiaan meidän treenit kestivät n 3 tuntia ja viimeiset koirat saivat treenata pimeässä. Useammalla koiralla hakeminen tökki ja vielä aika pahasti. Voisko tämä johtua siitä että toisellakin ryhmällä oli treenit aika lähellä meidän treenipaikkaa.

Menomatkalla treeneihin Ikwil oli melkein koko ajan takaikkunassa. Sieltä oli tosi hyvät näkymät. Hävetti vähän kun Ikwil rupesi pesemään itseään ja näytti kaikkea mitä siltä löytyy takana tulevalle autoilijalle.