Eilen veimme Ikwilin Porvooseen hoitoon n viikoksi. Lotan poppoo otti Iksun mielellään ja siellä tiedän että hän saa kaiken huomion. Syy tähän tilapäiseen ratkaissuun on se fakta että Adan kohtua leikataan huomenna ja halusin että Ada saa toipua leikkauksesta rauhassa ilman Ikin säheltämistä tai kiusaamista.

Pakkasin Ikin laina-metallihäkin mukaan. Kummityttöni Matilda, kohta 6 v) oli sitä mieltä että häkissä oli kivaa maata ja lukea kirjoja. "Valitettavasti" hän sai aukaistu häkin sisäpuolelta.

Kummallista kyllä minulla oli vaikeuksia jättää Ikin heille. Ada ei paljon välittänyt vaan hän nukkui melkein koko kotimatkan eikä pahemmin kotonakaan etsinyt missä Iki luuraa. Tekstailin illalla Lotan kanssa ja Iki ei ollut itkenyt meidän perään vaan oli syönyt ruuansa ja oli mennyt nukkumaan sen jälkeen. Ada teki samoin. Iltalenkillä huomasin että olin saanut vanhan (ehkä vähän nuoremmankin) Adan takaisin. Ada pisti leikiksi ja juoksi täysiä.

Aamulla yritin nunnuttaa Adaa mutta Ada katsoi minua ja siirtyi muualle nukkumaan.Puhuin äsken Lotan kanssa. He olivat huomanneet eroja koirissani. Iki pystyy nukkumaan vaikka joku menee ulos. Iki otti muutenkin kaiken aika lunkisti. Lotan hoitopoika William (n 1 v) on kuulemma helppo kohde jos haluu pestä jonkun. William ja Matilda olivat viihtyneet häkissä. Ikwil ei ole kertaakaan mennyt sinne. Lotta sanoi eilen leikillä että jos meno yltyy heidän huushollissa, hän voi mennä häkkiin istumaan.

Tähän tilanteeseen voi varmasti aika nopeasti tottua. Pitää vain muistuttaa itseään ja Adaa että tämä on tilapäistä. Olen jo uskaltanut pistää kukkia pöydille ja jättäää tavaraaa sohvpöydille. Viikon päästä unohdan mitä kaikkea Ikwil voi löytää ja koen muutaman tuskanhetken palattuani kotiin tai ehkä vain vessasta.