Eiliseksi olin varannut rokotusajan molemmille tytöille. Samalla halusin että eläinlääkäri ottaisi verikokeen Ikwililtä jotta voisimme katsoa onko Ikin veriarvot muuttuneet tammikuun jälkeen. Silloin Iksun arvot olivat aika korkeat, jolloin epäilin vaikka mitä sairautta.

Vaikein osuus verinäytteen ottamisessa on se että koiran pitäisi paastota ennen näytteenottoa. Ja meillä oli vasta klo 16.30 aika varattuna.Onnistuin kuitenkin olla antamatta keksejä tytöille lähtiessäni kotoa. Iksu kävi aamulla yksin takapihalla joten en tiedä mitä hän popsi silloin. Sisältä olin jopa piilottanut kaikki luut jotta olisin varma ettei Iksu pistäisi luuta poskeen päivän aikana.

Eläinlääkärillä huomasin taas miten erilaiset koirani ovat. Ada pyrki aina ulko-ovelle ja Iksu yritti iskeä eläinlääkärin miespuolista apulaista. Kummallista kyllä hän ei välittänyt pussailusta.

Eläinlääkäri tutki ekaksi Adaa. Kaikki hyvin mutta muutama liikakilo. Pitäisi varmaan käydä ostamassa light-nappuloita Adalle jotta hän laihtuisi.

Ikusta otettiin verinäyte. Meitä oli n 3 ihmistä pitämässä Iksua paikallaan. Iksun mielestä Maj on ihan tylsä lääkäri kun hän ei syötä koirille nameja, mitä Janni Hyväkkä teki. Iksu ei ollut moksiskaan rokotteista.

Kävimme lenkillä sillä välin kun Maj sai tulokset valmiiksi. Sadekuuro yllätti meidät täysin. Kävimme Metsolan rannalla jossa päästin koirat irti. Iski jo paniikki kun huomasin lähestyvät autot eikä koirat tullut kutsustani mun luokseni. Silmä vältti ja Iksu kävi heittämässä talviturkin meriveteen. Pitäisi varmaan käyttää Iksua useammin kahlaamassa ja siten ehkä saisi hänet uimaankin.

Ikin tulokset olivat ihan normaalit joten saan huokaista helpotuksesta.

Illalla olimme jo sängyssä kun molemmat koirat rupesivat haukkumaan. Luulin että ne juksasivat, mutta hetken päästä kuulin itsekin kun jokin koira haukkui. Naapurin Åsahan se siellä räksytti meidän aidan takana. Iksun piti vielä käydä moikkaamassa Åsaa.