Lauantai 10.11.

Agilitykisat Riihimäellä klo 16. Lähdimme n klo 13 kohti Riihimäkeä. Kun olin ilmoittanut Adan sinne kisoihin, en paljon katsonut karttaa kuinka kaukana Riihimäki sijaitsee. Ajattelin että sielläpäin ei yleensä oo monta koirakkoa maksi2:ssa. Kun kisakirje saapui, sain melkein sydänkohtauksen. Yli 60 koiraa meidän luokassa ja meidän kisat alkaisivat vasta klo 16. No, eipä siinä auttanut muuta kun lähteä matkaan. N. klo 15 olimme perillä. Ensimmäinen rataantutustuminen oli jo klo 15.30. Rata vaikutti mutkikkaalta, monta miinaestettä ja pari paikkaa missä koira vois juosta väärään päähän putkea. Tutustuimme rataan kahdessa eri erässä ja onnekseni tutustuin siinä viimeisessä. Ehdin ihan hyvin katsoa miten muut tututstuivat rataan.

Lähdimme radalle viimeisenä. Ada teki virheen kepeillä. Kun se oli n 10:n kohdalla hidastin tietämättäni vauhtia joten se keskeytti pujottelun. Onnistuin ekalla putkella mutta tokalla en saanut Adaa mukaani ja se livisti selkäni takana väärään päähän putkea. Hylhän siitä seurasi.

Vein Adan takaisin autoon odottamaan toista lähtöä. Toinen rata näytti helpommalta. Ei isoja kiemuroita.
Tällä radalla tein taas itse ne virheet. Putkeen jälkeen olisin pitänyt ohjata Adan paremmin hypylle, oletin että se hyppäis sen, mut hän juoksi ohi. Yksi hyppy välissä ja sitten pujotteluun ja kun multa oli äksen mennyt spasmat sekaisin, en ohjannut Adaa niinkuin olin suunnitellut ja Ada juoksi sen ekan ohi. Keinulla Ada päätti kääntyä ympäri kun vaihdoin puolta sen takana. Onneksi se ei hypännyt alas. Loppu sujui hyvin. Tulos 10 vp ja 22. sija.

Adalla oli molemmissa kisoissa hyvä vauhti päällä. Pujottelussa se jopa innostui haukkumaan. Oli taas kivaa kisata. Pitäis vain saada ne lähdöt varmiksi. Nyt en luota että koirani pysyy lähdössä.
Kisojen jälkeen ajoin Boeen, isän luo.

Gammelhusse (=isäni) oli keittänyt kahta hirvikotlettia inttivaliolle. Nälkä oli kuitenkin yllättänyt häntä ja niin Ada sai vain yhden kotletin. Mut kyllä se maistui pienelle koiralle.

Sunnuntai 11.11 Isänpäivä

Heräsimme klo 7 jälkeen ja lähdimme alakertaan onnittelemaan iskää. Puoliltapäivin lähdimme Kotkaan.
Isäni pakkasi meidän matkaan hirvenlihaa.

Ajoimme Porvoon hautausmaan kautta sillä halusin käydä tervehtimässä äitiäni kun en ehtinyt viime viikonloppuna sytyttämään kynttilän hänen haudalleen. Samalla sytytin kynttilän fafan haudalle.

Agitreeneissä Ada oli tosi hyvä. Tietenkin se keksi niitä omia juttuja kun äiti pyllisti radalla. Teimme ylimääräisen kierroksen kun meni niin hyvin. Hengästytti. Samalla kun odotimme, teimme toko-juttuja ja nekin meni tosi hyvin. Kun Ada oli tänään niin reipas niin se sai vähän raakaa hirvenlihaa kun päästin kotiin. Ensin piti taas käydä suihkussa pesemässä tassuja ja naamaa.