Luin tänään Lumikuonolan kotisivuilla että Adan äiti ja Ikwilin isoäiti oli eilen päässyt ikuiseen uneen. Sain vähän aikaa sitten tietää että Ellulla oli ollut kasvaimia kehossaan, joten hänen poismenonsa ei tullut täytenä yllätyksenä. On kuitenkin surullista kun tietää että Ada on nyt "vanhin" sukunsa edustaja sillä Adan isä, Kössi, kuoli jo monta vuotta sitten.

Tutustuin kunnolla Elluun Marin ja mun yhteisillä ulkomaan näyttelyreissuilla ja Ellu oli tosi persoonallinen koira joka ei kunnioittanut ihmisiä vaan talloi heidän päälleen jos ne sattuivat esim. nukkumaan siinä minne  Ellu oli menossa. Aika monta kertaa huomasin että tyynyni oli varattu kun meinasin laskea pääni sille. Mari sanoi monta kertaa että jos Ellu olis ihminen, hänellä ei varmaan olisi yhtään ystävää....varmaan ihan totta mutta ainakin minä jään kaipaamaan Ellua....onneksi Ellun metkut ja geenit eläävät vielä toivon mukaan monta monta vuotta mun koirissani...Ikwil on perinnyt Ellun tapa talloa ja maata mun päälläni....

Nuku hyvin Ellu ja vie terveisiä äidilleni ja muillekin tutuille, sekä koirille että ihmisille..