Kävimme Adan kanssa perjantaina agilitytreeneissä pitkästä aikaa. Adan juoksujen ja muitten kiireitten takia emme ole päässeet agilityilemään yli kuukauteen. Perjantaina oli myös meidän osalta talvikauden korkkaus ihan uudessa maneesissa. Maneesi on yksityinen ja sijaitsee Neuvottomassa. Maneesimaksu on myös nostettu huimaan 100 euroon joten onneksi on vain yksi agilitykoira jolla treenata. Meidän treenivuoro on perjantaina klo 20.30-22.00. Vuorossa on ne hyvät puolet että esteet ovat valmiiksi kannettu paikoilleen ja saamme jättää ne sinne sillä lauantaiaamuna tulee seuraava porukka treenaamaan.
Ada pelasi tosi hyvin treeneissä. Välillä hän ei pystynyt keskittymään kuin kuului yhtäkkiä ääniä jostain. Oli kuitenkin hyvin hallitettavissa ja jopa Rami kehui häntä. Jäi hyvä olo...

Lauantaina oli sitten Ikwilin luokan eka maneesitreeni. Iki käyttäytyi jälleen kerran kuin ilmapallo. Keskittyi kyllä tekemiseen mutta sain pitää kunnolla kiinni hänen hihnastaan enkä välillä saanut kontaktia häneen.
Kotiin päästyä minuun iski yllättäen vilu. Makasin sohvalla parin huovan alla ja tärisin. Olisi pitänyt nousta ylös keittämään teetä mutta en pystynyt. Olin jostain saanut kuumeen ja yskän. Makasin koko loppupäivän sohvalla yrittäen nukkua ja juoda paljon. Välillä menetin hermot sillä Ada tuli jalkopäähän nukkumaan ja Ikwil kiusasi meitä palloillaan ja ihan muuten vaan. Aina kun nousin ylös, nouokin pallot ja muut lelut sohvan alta. En ehtinyt takaisin sohvalle ennenkuin Ikwil oli taas saanut lelut sohvien alle ja rupesi joko kiusaamaan meitä tai vetämään sohvien suojahuppujen naruista jotta sohva siirtyisi. Eihän se siirtynyt.

Outo olo jatkui sunnuntaina.Tuija ja Åsa kävivät nopeasti meillä. Ikwil viihdytti Åsaa eikä Åsa ehtinyt edes pissata lattialle.

Sunnuntai-iltana päätin että meen maanantaina töihin ja sen jälkeen käymään terveydenhoitajalla jos olo ei olisi parantunut. Eihän se tehnyt sitä joten kävin työterveyden hoitajalla ja hän kirjoitti mulle sairaslomaa loppuviikolle. Kävin kotimatkalla Prismassa ruokaostoksilla jotta pärjäisin muutaman päivän. Samalla ostin Ikwilille pikkujoululahjan: sinisen (tiedän, mutta ei ollut muita värejä) ison (läpimitaltaan 15 cm) tennispallon. Tämä pallo ei mahdu sohvien alle mutta kyllä muihin hankaliin paikkoihin. Kyllästyin siihen että koko ajan piti auttaa Ikwiliä saamaan pallot sohvien alta. Välillä tuntuu siltä kun hän tarkoituksella jemmaa ne sinne jotta mulla olisi jotain tekemistä. Kun Ikwil sai pallon lahjaksi, mun pitää keksiä jotain lahjaa myös Adalle. Hän arvostaisi varmaan vapaaviikon Ikwilistä tai säkillisen possunkorvia.Palloista hän ei välitä.

Kummalisinta tässä mun sairastelussa on se tosiasia että olin viime vuonna kipeänä viikolla 47. Tämä viikko on myös viikko 47. Sen lisäksi pidin vuosi sitten matikankokeen 8. luokalle ja KKS järjesti pikkujoulut viikolla 47. Sama kaava toistuu tänä vuonna..Kummallista! Pitäisikö mun ilmoittaa jo töihin että olen todennäköisesti kipeänä viikolla 47 vuonna 2009 ja 2010??

Huomenna Tuija naapurista on luvannut viedä ainakin Ikwilin lenkille. Pienellä koiralla näyttää olevan niin paljon sitä energiaa.