Adan haava on parantunut tosi hienosti joten vähensin hänen lääkemääränsä. En tiedä onko tämä laillista, mutta toistaiseksi hän ei ole pahemmin valittanut. En näe mitään järkeä siinä että koiralle (tai ihmisille) annetaan paljon kipulääkkeitä ihan muuten vaan. Kauluria en ole myöskään laittanut Adalle pariin päivään tai yöhön.Olen välillä pistänyt fleece-manttelin Adalle jotta hänen ei tarvitsisi nuolla sitä haavaa. Aika hyvin hän on antanut haavan olla.

Sain Hollannin schapeyhdistyksen lehden viikolla. Siinä oli artikkeli balletrokje:sta joka varmaan on jokin leikkaus (ehkä kastraatio). Lehti on siis hollanniksi joten mulla on vaikeuksia tulkita mitä kirjoitetaan. Äniwäj: artikkelin vieressä oli myös valokuva. Kuvassa oli muovinen tötterö pistetty koiran vyötärölle niinkuin hame. Ehkä tätä konstia pitäisi kokeilla? Koiran on täten varmasti helpompaa liikkua mutta ei kuitenkaan pääse nuolemaan haavaansa. Adan tötteröongelma on ollut siinä jos tötterö koskee esim. seinään, Ada ei enää uskalla liikkua.

Eilen teimme Adan kanssa tosi huonon päätöksen. Lähdimme Porvooseen hakemaan Ikin kotiin. En tiedä johtuiko seuraava tapahtuma Ikin kotiintuloon vai Adan leikkaukseen mutta jossain vaiheessa yötä tai aamua Ada oli oksentanut minun sänkyyni, peiton päälle. Ei auttanut muuta kun pistä peitto ja pussilakana pesukoneeseen. Ennen lähtöä Porvooseen, siivosimme vähän jotta Ikillä olisi mahdollisimman vähän tuhottavia kohteita. Samalla kun siivosimme keittiötä, heitin lasin lattiaan joten oli myös imuroitava ainakain isoimmat roskat.

Kuin saavuimme sisään Lotan porukoitten taloon, Iki ei edes huomannut minua. Koko hänen mielenkiintonsa oli suunnattu Adaan. Adahan ei sietänyt tätä, sillä hänellä oli parempaa tekemistä eli haukkua jääkaapin edessä jotta saisi sieltä jotain syötävää.

Lähdimme yöksi isän luo jotta hänkin näkisi koirat pitkästä aikaa.

Tänään aamulla päästin Ikin vapaana iskän pihalle. Kävin huutamassa sitä sisälle, mutta koiraa ei näkynyt. Vähän ajan päästä näimme ikkunasta että Iki oli pihalla. Menin ulos mutta siinä vaiheessa Iki oli jo n 100 metriä isän talosta. Huusin Ikiä ja menin lähemmäksi mutta Iki ei mitenkään reagoinnut huutoni. Iki oli päättänyt että paimenkoirajutut saavat jäädä ja hän rupeaa jäniskoiraksi. Kukaan ei vissiin ole muistanut sanoa Ikille että jäniskoirat pistetään sunnuntaina kesäksi "varastoon", odottamaan syksyä ja seuraavaa metsästyskautta. Iki oli nimittäin löytänyt jäniksen jälkiä jota hän seurasi. EI auttanut vaikka juoksin pellolle ja yritin kaikin konstein saada Ikin huomiota. Ei auttanut muuta kun käydä hakemassa Adan jos vaikka Iki tulisi hänen luo. Niin kävi ja Iki ei enää tänään päässyt yksin ulos.

Adan mielestä oli tosi kivaa kiusata Ikiä niin kauan kuin Iki oli hihnassa. Heti kun päästin ulkona Ikin vapaaksi, Ada pakeni ja meni seisomaan ulko-oven eteen. Just ennenkuin olimme lähdössa takaisin Kotkaan, päästin Ikin yksin ulos. Ei kestänyt kauan ennenkuin huomasin että Iki söi jotain puun alla. Heitin lumipalloja Ikiä kohti jolloin Iki pelästyi ja juoksi mun luo.

En tiedä miksi mutta kun olin ajamassa autoa autokatokseen, Iki rupesi yht äkkiä haukkumaan mulle. Melkein ensityökseen Iki oksensi makkarin lattialle. Ihan kiva palu todellisuuteen! Tuli aamulla mieleen että mahtaako joku ostaa Ikin? Vai pitäisikö mun viedä sen johonkin kouluun? Vai pitäisikö mun panostaa Ikin tottelevaisuuteen? Lotta sanoi että Iki vetää aika paljon hihnassa. Olen itsekin huomannut saman asia ja aioin tehdä asialle jotain. Lupaan....