Viime tiistaina olin n 2½ tuntia töissä. Sen pituisen päivän aikana Iksu oli ottanut eteisen tuolilta (en tiedä kuka oli ne siihen pistäneet) yhden fleece-takin ja yhden verryttelypuvun takin. Verryttelypuvun vetoketjusta oli syöty kuminen "vedin" ja fleece-takista toisen kiristyssysteemin. Löysin muutaman muovisen osan lattialta. Kun näytin koirille vaatekappaleet ja kysyin mitä olivat tehneet, Ada tuli taas pyytämään anteeksi ja Iksu luimuili pitkin seiniä.

Keskiviikkona Saijan piti tulla hieromaan Adaa mutta hän ilmoitti ettei tulekaan kun oli oksentanut yöllä. Ehdin hermostua ettei hän ehtisi pistämään Adan kisakuntoon ennen viikonlopun kisoja.

Torstai-aamuna huomasin että Iksu oli kussut ylimääräiselle matolle jota olin pistänyt lattialle jotta olisi paikka missä koota sitä häkkiä. Kun häkkiä nostettiin autoon, jäi matto lattialle kunnes siihen kustiin. Ehdin jo miettiä olisiko Iksulla taas pissavika, mutta ei varmaankaan kun yöt sen jälkeen ovat olleet kuivia.

Illalla olimme Iksun kanssa KKS:n näyttelytreeneissä. Ei opittu kauhean paljon, mutta käydään toistekin jos vaikka Iksu tottuisi muihin koiriin ja hampaitten näyttämiseen. Harjoituksissa Iksu löysi ekan poikaystävän, tai oikeasti poika löysi hänet. Ensirakkaus on nimeltään Andy ja hän on 12-vuotias aussiherra. Andy pisti kuononsa Iksun niskan päälle ja yritti lämmitellä Iksua. Iksu seisoi jähmettyneenä paikallaan eikä uskaltanut liikkua minnekään. Lopuksi Iksu pisti leikiksi ja juoksi täysiä vaikka oli hihnassa. Päätimme lähteä kotiinpäin ja jättää Andyn kentälle. Ehkä he näkevät toisensa taas torstaina.

Perjantaina Saija tuli hieromaan Adaa. Adan paikat olivat tosi jumissa. Eli jätimme illan agility-treenit väliin jotta Ada sais levätä rankan hieromisen jälkeen.

Lauantaina lähdimme Ikin kanssa kouluun. Iki huusi koko menomatkan Neuvottomaan. Hänen mielestä paksissa oli tosi epämukavaa ja näin peruutuspeilistä että hän vilkuili takapenkkejä siihen malliin että niitä voisi syödä. En tiedä jodlasiko hän siitä syystä kun hän oli paksissa vaiko siitä syystä että olin pilkonnut makkaroita mitä tarkottaa koulua. Voisipa palkita omia oppilaita pienillä makkaranpaloilla.

Koulussa opiskeltiin paikalla makuuta, ruutua, seuraamista, maahanmenoa ilman käsiapuja sekä uutena liikkeenä kaukokäskyistä: maahan-seiso. Paikalla makuu meni hienosti kunnes Puntta&Pelle päättivät nousta, jolloin Iksu seurasi heidän esimerkkiä.

Maahanmeno sujui ihan hyvin sekin. Iksu on hokannut sen että jos mamma menee kyykkyyn, hänen pitäisi mennä maahan. Jatkossa mun on yritettävä pysyä pystyssä. Kaukokäskyissä Iksu (niinkuin muutkin) hoksasi aika nopeasti mitä piti tehdä.

Iksun koulupäivän jälkeen menin Pyhtäälle töihin oman seuran agility-kisoihin. Oli 1- ja 2-luokkien kisat. Jännitti jo meidän sunnuntaisia startteja. Ensin olin rakettina, mutta sain ylennyksen ajanottajaksi ja välillä tein myös hihnanviejän hommia. Oli kivaa kun sai koko ajan seistä radalla katsomassa suorituksia. Eikä käsiaikaa tarvittu kun vain kerran.

Sunnuntaina oli sitten meidän vuoro kisata. Yöllä kellot oli sirretty kesäaikaan, joten sain nukuttua jopa klo 7.20 asti. Sitten jatkoin jännittämistä.

Aamulla, kun jännitin niin paljon että meinasin oksentaa, Iksu oksensi taas yhden kovan pötkylän. Analysoin sitä vähäsen ja huomasin sen sisältävän sen kiristysjutskan siitä fleecetakista mitä Iki oli ottanut tuolilta tiistaina. Muovinen jutska oli n 2,5 cm * 1 cm ja oli ollut jossain Iksun suolistossa/mahalaukussa useamman päivän. Pötkylästä löytyi myös aika paljon oksanpalasia. Vielä viime syksynä meidän takapihalla kasvoi pensas. Epäilen että sen puska näkee ensi kesän. Iksu on ollut trimmaamassa sitä aina välillä.

Vasta iltapäivällä oli meidän ekat startit. Meidän startit olivat n tunnin välein, joten ei ollut kauheasti aikaa palautua tai rentoutua. Kaikeissa starteissa oli n 35 koirakkoa.

Jännitti ihan kamalasti. Kisasimme viimeeksi syyskuussa eikä olla kauheasti treenattu viime aikoina.

Ekalla radalla oli okseri, jota ei olla treenattu pitkään aikaan eikä Ada ole koskaan tykännyt siitä. Adahan törmäili siihen ja meni ihan mukkelimakkelis. Jatkoi kuitenkin matkaa ja tuloksena oli 20 (okserilla pudotus, kielto hypyllä, puomin alastulo sekä riman pudotus) + 10,68 s yliaikaa. Sisjoitus 13. 30,68 vp:llä.

Toka rata: taas oli okseri radalla. Nyt tippui vain toinen sen rimoista. Muurilla tuli kielto ja 8,67 s yliaikaa eli tulos 18,67 vp ja 10. sija. Tämä rata oli todella hankala, pahin kohta oli heti alussa. Selvisimme tästä ongelmakohdasta mutta kielto tuli pari estettä ennen maalia kun lähtöhyppy oli miinana putken jälkeen kun piti hypätä muuria. Kadotin Adan putken jälkeen, onneksi hän ei kuitenkaan hypännyt lähtöhyppyä.

Kolmannella radalla oli taas okseri mukana. Ennen sitä olimme jo saaneet yhden kiellon joten riitti kaksi kieltoa okserilla ennen kuin olimme hylätty. Ada ei kerta kaikkiaan halunnut hypätä okseria, ja ymmärrän häntä täysin. Yksi yhteentörmäys ja toinen rimanpudotus sai riittää. Teimme radan loppuun, yritin ohjata Adan ohi suurimman osan hypyistä. Renkaan hän kuitenkin teki, olihan se pehmustettu.

Olen ihan tyytyväinen meidän suorituksiin. Ei tullut niitä sm-nollia mutta onhan niitä kisoja jatkossakin. Tulos 3-luokassa on aina hyvä saavutus.

Viime päivinä olen huomannut Iksun erikoisen liikuntatavan. Hihnalenkillä Iksu hyppii välillä. Pitää varmaan jatkossa katsoa tanssiiko hän jenkkaa vaiko jotain muuta lajia. En luule että hän ole kauheasti katsonnut Tanssii tähtien kanssa. Vai mistähän minä tiedän mitä tytöt tekevät päivisin...