Ajatella että olen ollut yli 1½ viikkoa ilman koiraa. Kyllähän tähän aika nopeasti tottuu. Olen ehtinyt käydä yhdessä mätsärissä ja jopa toko-koulutuksessa. Muuten olen enimmäkseen ollut joko töissä tai pihalla tekemässä hommia.
Ada jätti pitkän listan niistä asioista mitä mun pitäis tehdä ennenkuin hän palaa kotiin heinäkuussa. Olen yrittänyt tehdä ahkerasti niitä hommia, mutta listan loppua ei vielä näy.
Viime viikolla kaivoin 10 petonilaattaa nurmikkoon ja yritin saada nurmikon tasaisemmaksi. Viikonloppuna laatoitin meidän ovenedustan. Lauantaina kävin myös kummitytön Matildan 5-v synttäreillä.

Puhuin eilen Adan kasvattajan kaa. Ada on kuulema aika huono syömään. Jos sekoittavat raejuustoa nappuloitten sekaan niin Ada katsoo heitä niinkuin sanoisi:" Hulluko olet kun yrität piilottaa sitä juustoa nappuloitten alle?" Muuten Adalla kuuluu vain hyvää. Ei se kuulema kauheasti oo lihonnut, johtuu varmaan syömättömyydestä.

Ada oli ollut viime sunnuntaina tosi kiinnostunut Äitienpäivä-kakusta.Toivottavasti hän ensi äitien päivänä saa paljon kakkua ja lahjoja.

Viime perjantaina sain vahvistuksen Belgiasta että Adalle on myönnetty Int CH-arvon. Hurraa...

Ensi viikon perjantaina on kulunut 60 vrk astutuksesta. Marin mukaan yksikään hänen nartuistaan ei oo ollut tiineenä enemmän kuin 58 päivää. Eli Adan&Börjen lapset voi jo alkuviikosta syntyä. Jännittäviä aikoja. En jaksais odottaa... Ja sitten pitää taas jaksaa odottaa kesäkuun alkuun jotta voi käydä katsomassa Ada ja niitä suloisia lapsia...