Mulla on tosi oppivaisia koira joilla välillä on korvat hukassa.

Kävimme äsken aamulenkillä. Melkein ihan meidän talon takana on Tarun ristimä: Adan pikkumetsä. Pikkumetsän läpi vie polku jota pitkin teemme meidän aamulenkkiä. Polulta pääsee sivupolkua pitkin muille taloille ja mm myös nopeiten Tuijalle&Åsalle ja Kristalle&Konstalle.
Pidin tänä aamuna koirat vapaina polulla. Koirat juoksi mun edellä ja yllätys yllätys Ada ampaisi Ikwilin perässään sivupolkua pitkin kohti Tuijan etuovea. Minähän huusin ja kiljuin ihan turhaan. Oli pakko käydä hakemassa koirat ja kytkin Adan. Palasimme sivupolkua pitkin oikealle polulle ja käännyin Adan kaa kotiinpäin. Luulin että Ikwil oli meidän perässä joten jatkoimme matkaa. Ikwil oli kuitenkin päättänyt lähteä isoa polkua toiseen suuntaan. Taas sain huutaa ja kiljua mutta nytkin turhaan. Ikillä oli niin kova vauhti päällä ettei se mitään huomannut. Ei auttanut muuta kun päästä irti Adan hihnasta ja juosta perässä. Ikwil pysähtyi vasta kun pääsi kävelytiellä. Adakin saapui paikalle. En kytkenyt Ikwiliä vaan uskoin että kyllähän se meitä seuraa. Ikwil ampaisi taas matkaansa isoa polkua pitkin kotiinpäin. Vaan eihän se jatkanut suoraan vaan kääntyä sivupolulle. Taaskaan mitkään huudot eivät tehonneet. Päätin ettemme lähde sen perään niin että Ada ei taas opi että Tuijalle saa mennä kun huvittaa. Jatkoimme Adan kaa isoa polkua loppuun ja vasta sitten menimme katsomaan missä se ipana luuraa. Löytyihän se.
Mitä me tästä opimme? Älä pidä koiriasi vapaina jos et tiedä mitä ne keksivät. Minä opin myös sen että tulevaissuudessa mun pitää olla tarkka saako koirat mennä Tuijalle kun ovat vapaina. Enkä vähäksi aikaa pidä niitä vapaina metsäpolulla. Ikwil on vajassa kahdessa viikossa oppinut sen mistä pääsee helpointen Tuijan tai Kristan luo. Että vesikupissa terassilla on paljon maukaampaa vettä. Osaa hän myös istua käskystä...jos vitsii...

Omalle takapihalle olen pistänyt ulos mm joulukaktuksia ja muita isoja huonekasveja.Jätin Ikwilin yksin ulos ja hän oli tietenkin bongannut yhden kaktuksen jota olin piilottanut kukkapenkkiin kesäkukkien joukkoon. Kaktus oli siististi vedetty ulos ruukustaan ja Ikwil retutti sitä kun katsoin ulos ikkunasta. Ihanaa tämä elämä koiranpennun kaa.