Lauantaina 11.10.2008 Ikwil pääsi ekan kerran kouluun. Ope: Saija Jaatinen otti meitä vastaan Ahlströmin kentällä klo 10. Paikalla oli silloin nöffi: Dixie omistajineen. Kohta muutkin oppilaat + omistajat saapuivat paikalle. Ikwilin luokalla on yhteensä vain 5 oppilasta: Dixien lisäksi: Remo (saksanseisoja), Pelle (Rhodesiankoira) ja Puntta (musta labbis). Ikwil oli lainannut Adan kuristuspannan, mutta se oli aivan liian iso joten Ikwil sai kaulapannan pujotettua kaulastaan. Onneksi olin pakannut Ikwilin toisen pannan mukaan.

Ensin koirat saivat vähän tutustua toisiinsa. Ikwil pelkäsi vähän Dixietä sillä hän on aika iso.
Tutustumisen jälkeen oli vuorossa kontaktiharjoitus. Käveltiin ja heti kun koira otti sinuun katsekontaktin, palkattiin sitä. Ikwilillä oli ekaksi niin paljon haistateltavaa ettei hän ihan maltannut keskittyä. Vähän ajan päästä kontaktin ottaminen onnistui meltäkin.
Sitten oli luvassa liikkeestä maahanmeno, istuminen sekä seisominen. Koiran piti seurata kädessä olevaa namia jota sitten työnnettiin etujalkojen väliin (koiran piti mennä makaamaan), koiran yli (koiran piti istua) tai pidettiin koiran edessä (koiran piti seistä paikallaan). Ope kiersi katsomassa jokaista vuorotellen. Ikwil ei mennyt kun kerran maahan. Koiran etuosa oli kyllä maassa mutta pylly oli pystyssä. Jos namia herunnut, Ikwilin keskittyminen katkesi ja Iki rupesi katsomaan tai haistelemaan ihan jotain muuta. Saija kehotti meidät harjoittelemaan tätä temppua kotona ja silloin minun pitäisi odottaa kunnes Ikin pyllykin on maassa.
Istumisessa minun pitäisi viedä käteni tarpeeksi alas ennenkuin nostan sitä Ikwilin yli.
Seisomisessa onnistuimme.
Sitten oli välitunti. Ikwil sai MM-agilitykisoista punaisen kumisen piippipallon jolla se leikki välitunnilla.

Harjoiteltiin myös sivulletuloa. Minun pitäisi muistaa viedä käteni tarpeeksi taakse jotta Ikwil olisi suorassa kun hän tulee sivulle. Saan Ikwilin istumaan kunhan vien namikäteni Ikin yli. Tehtiin myös luoksepäästävyyttä jolloin koiralle annettin nameja koko ajan kun ope lähestyi ja kosketteli koiraa.

Sitten oli vuorossa luoksetulo eli periaatteessa peräänajo. Saija piti koirasta kiiinni, ohjaaja käveli tai juoksi vähän matkaa ennekuin kutsui koiraa ja jatkoi sitten juoksua. Kun koira sai ohjaajan kiinni piti tietenkin palkata koiraa mutta myös jatkaa matkaa syötellen nameja.

Tämän jälkeen Ikin koulu loppui tältä viikolta. Ensi viikolla sitten taas. Saatin läksyksi treenata kaikkia liikkeitä (paitsi luoksetuloa).
Ikwilin mielestä Saija on tosi kiva ope. Jos mamma ei anna tarpeeksi paljon nameja, voi hänet jättää ja keskittyä opeen.

Yksi tunti koulussa rasitti niin paljon pientä koiraa että hän nukkui melkein koko loppupäivän.