Kävin taas viime torstaina Lumikuonolassa. Pennut täyttivät sinä päivänä 5 viikkoa ja ne kaikki olivat ulkona tarhassaan missä oli myös sadesuoja niille.

Ada tuli ulos rapulle morjestamaan minua mutta hän oli heti sitä mieltä että mennään sisälle missä saatais olla rauhassa. Olen melko varma että muut koirat ovat ruvenneet kiusaamaan häntä. Sisällä Ada oli onneessaan kun mun taskusta löytyi taas nameja. Siitä puheenollen huomasin alkuviikosta että jotkut koppakuoriaiset ovat ahmineet Adan keksejä jotka ovat olleet huoneenlämmössä meidän keittiössä. Ihan selvästi Shapes-keksit olivat enemmän ötököiden suosiossa kun eräät toiset keksit.

Lähdin kahvittelun jälkeen ulos katsomaan pentuja. Ada seurasi mukaan ja nostin hänet pentutarhaan. Siellä pennut hyökkäsivät heti hänen (ja nisien) kimppuun. Ada ei selvästikään tykännyt siellä olemisesta. Äänestä päätellen Adalle ei enää oo kauheasti sitä maitoa. Kävin itsekin tarhassa ja kaikki pennut hyökkäsivät minun kimppuun. Yritin valokuvata niitä mutta se oli aika vaativa homma. Pyydystin Ikwilin ja Mari otti muutaman kuvan meistä molemmista. Ada oli tarhan ulkopuolella ja komensi minua&Maria avaamaan talon oven jotta hän pääsisi turvaan muilta.
Ada tiesi myös sen että sisällä keittiön pöydällä oli herkullinen suolainen piiras jota Ada himoitsi. "Selkäkipeä" Ada yritti kerta toisensa jälkeen saada lisää piirasta.

Ikwil oli kauheasti kasvanut ja hän oli ihan selvästi sitä mieltä että sademökki oli hänen. Siellä hän peuhasi enimmäkseen yhden veljen kaa.

Mari oli vähän sitä mieltä että saisin Adan ehkä kotiin jo ensi viikolla. Ada ei enää viihdy pentujen tai muitten koirien joukossa eikä hänellä varmaankaan oo kauheasti enää sitä maitoakaan. Tekisi varmaan hyvää Adalle jos hän pääsisi kotiin lepämään ennenkuin kauhukakara muuttaa taloon.

Minä&Ikwil.
Ikwil lähikuvassa. Eikös oo nätti pää?

Kun olin lähdössä kotiinpäin, Arto Marin mies päästi mut portista ulos. Ekan kerran Ada oli ihan selvästi sitä mieltä että hän tulisi mukaani. Sisältä kuului nimittäin Adan haukku. No, seuraavan kerran kun käyn Lumikuonolassa saan ainakin Adan mukaani.Päätetään alkuviikolla siihen mitä tehdään. Ihan turhan otan Adan kotiin jos hän vielä imettää pentujaan ja häneltä löytyy maitoa. Mut jos hän vain on sisällä eikä enää välitä pennuista,niin hän voisi kyllä tulla jo kotiin ihmettelemään mitä kaikki täällä on muuttunut.

Mulle tulee vähän kiirettä jos meinaan saada kaikki hommat tehtyä ennen Adan paluuta. Jospa saisin edes makkarin maalattua. Ada on varmaan ihan tytyväinen jos häivyn jokin päivä mattopesulle.