Joulupäivänä pakkasimme itsemme autooni ja lähdimme Iittiin moikkaamaan Tarua ja Depiä heidän mökillään. Navigaattorini oli toista mieltä parhaasta reitistä möksälle joten jouduin soittaamaan ajo-ohjeita. En suostunut ajamaan jonkun hoitokodin pihan kautta enkä lumisia pikkuteitä pitkin. Mökillä Ikwil&Depi painivat ja leikkivät pihalla. Ada mökötti pihalla kun hän ei päässyt geimeihin mukaan. Mökissä Ikwil olisi jatkannut Depin kiusaamista mutta Taru ei antanut hänen tehdä sitä. Ymmärrän että vois olla traumaattinen kokemus jos toinen koira olisi koko ajan pussaamassa. En itsekkään tykkää jos yksi koira on koko ajan minun sylissäni tai kiipeämässä syliin.
Taru lämmitti saunan ja tulipa taas nautittua jouluruuista. Katsoimme elokuvan Oceans thirteen, tai ehkä Taru hoiti enemmän sen katselemisen kun minä nukahdin välillä. Olin jotenkin niin väsynyt.

Yöllä nukuin alakerran sohvalla. Tuntui siltä kun Ada oli ainut joka nukkui kunnollisen yöunet. Ikwil oli välillä sohvalla, välillä hän pussasi Depiä joka yritti päästä sohvalle turvaan. Aamuyöstä kävimme kaikki (paitsi Ada) ulkona tarpeilla. Jatkoimme kuitenkin nukkumista joten aamupalakin venyi.
Aamupalan jälkeen menimme metsään kävelemään. Kiipesimme kalliolle katsomaan maisemia ja pääsisikö sieltä alas. Onneksi pääsimme. Taru heitti Depille muutama lumipallo ja Ikwil ampaisi joka kerta Depin perään. Ada haukkui mulle ja komensi meitä sisälle. Iltapäivällä suuntasimme takaisin Kotkaan.

Lauantaina päätin lähteä Pasaatiin ale-ostoksille. Valitettavasti moni muukin oli tullut samaan tulokseen eli väkeä oli vähän liikaakin. Enkä kauheasti ostanutkaan, en vaan jaksannut etsiä mulle sopivia vaatteita.
Oli taas 4 oikein lotossa joten pankkitililleni ropsahti peräti 13 euroa.

Sunnuntaina Lotta lapsineen tulivat kylään. Kävimme aluksi Prismassa.
Kahvittelun jälkeen menimme pienelle lenkille koirien kaa. Päästin koirat vapaiksi jonka jälkeen Ikwil löysi metsästä ihmispaskaa sillä harva koira käyttää paperia ollessaan tarpeillaan. Onneksi Ikwil vain söi sitä eikä ruvennut kierimään siihen. Lotan lapset : Affe 15 v, Fanny 13 v ja Matilda 5 v innostuivat kiipeämään kiveillä. Ottivatko koiristani esimerkkiä?

Maanantaina olimme Adan sisarpuolen Åsan emännän kaa sovittu tapaaminen Haminassa. Ennen sitä Tuija&Åsa tulivat hakemaan meidät pienelle leikkituokiolle. Ikwil ja ÅSa jaksoivat peuhata Adan pikkumetsässä. Leikkituokion jälkeen lähdimme kohti Haminaa. Ensin käytimme Adaa, Ikwiliä ja Sagaa (Åsan pikkusiskoa joka on kroatianpaimenkoiraa) lenkillä. Päästimme koirat vapaiksi. Saga yritti saada Ikwiliä kiinni. Olisi varmaan saanutkin mutta Saaga ei ihan juossut täysiä. Ada komensi välillä Sagaa mutta muuten hän katseli ja komensi minua. Eija valokuvasi koiriani ja lupasi lähettää parhaimmat kuvat mulle.
Eija kävi vaihtamassa koiraa Åsaan. Åsa murisi alussa sekä Adalle että Ikille. Kun olimme kävelleet vähän matkaa, hän ei enää välittänyt Ikistä. Ikwil antautui heti Åsalle eikä uskaltanut väittää vastaan.Loppumatkan Ikwil käveli ihan Åsan lähelle eikä Åsa sanonut mitään.
Bastionin lähellä, Eija yritti taas saada valokuvia kolmesta schapesta. Åsa&Ada malttoivat istua paikallaan mutta Ikwil oli sitä mieltä ettei jaksa poseerata. Kai pari kuvaa onnistui.
Kotiin tultuamme Ikwil sammui.
Illalla Tuija&ÅSsa tulivat lainaamaan Adan "älylelun" . Silloin Ikwil olisi taas jaksannut leikkiä. Myöhemmin Taru ja Depi tulivat glögille. Silloinkin Ikwil oli taas vauhdissa ja nuorimmat painivat ja örisivät. Ada komensi taas enimmäkseen minua, yritti tunkea Ikin ja Depin väliin ja yritti alistaa Depiä.