Niinkuin olen aikaisemmin kertonut, olimme kutsunet itsemme Tarun ja Depin mökille Iittiin. Ada pakkasi tavaransa ja lähti sinne jo perjantaina (17.10). Ikwilillä oli koulua lauantai-aamuna joten meidän oli lähdettävä perässä lauantaina.
Ei ollut suurempia vaikeuksia löytää perille, olihan mulla Tarun lähettämät ohjeet ja navigaattori apunani.Jossain epäröin olinko ottanut oikean tien risteyksessä. Siellä maalla kun ei koskaan tiedä mikä sorateistä on se päätie eikä välttämättä kaikilla teillä ole nimiä.

Perillä meitä odotti innokkaita koiria + Taru. Ikwil rupesi leikkimään Depin kanssa ja Ada osallistui välillä leikkiin. Depi ja Ada olivat perjantaina jo leikkineet, mikä on nykyään aika harvinaista. Taru esitteli paikat jonka jälkeen joimme kahvit ruokasalissa nauttien kauniista kelistä. Istuimme myös ulkona rapulla ja katsoimme miten Depi kaivoi kukkapenkkejä ja perunamaata.

Illalla Taru lämmitti saunan jonka jälkeen hän loihti gourmet-päivällisen. Sain itse vain nauttia olosta.
Huomasimme jo illalla että Adalla oli pinna aika kireenä. Kerran hän sanoi tosi rumia sanoja Depille kun Depi yritti päästä sohvalle ja Ada makasi sohvan edessä. Depin tassu ehkä osui Adaan ja Ada luuli ehkä että se oli Ikwil. Iwkil yritti pussata Depiä niin paljon kuin vain ehti.
Päätin nukkua alakerran vierashuoneessa jotta koirani ehkä nukkuisi rauhassa. Seuranani oli ainakin Depi ja Ada. Luulen että Ikwil nukkui lattialla.

Aamulla huomasin veriläikkiä pussilakanasta. Tulin siihen tulokseen että Adalla oli alkanut juoksut. Ei ihme jos oli pinna kireällä.
Aamupalan jälkeen minun oli lähdettävä kohti Lahtea ja Hämeenlinnaa. Ennen lähtöäni joku maa-Jussi oli ajannut traktorilla Tarun mökin ohi. Jussi lähti melkein saman tien takaisin kotiinpäin. Jussi kävi varmaan katsomassa olisiko reitti selvä vai eikö. Kun Marco oli pihassa, Jussi ei varmaan uskaltanut pysähtyä.

Lähdin siis Suomen Schapendoes ry:n hallituksen kokoukseen sekä vuosikokoukseen. Taru oli ehtinyt pakata tavarat ja koirat autoon ennenkuin olisin ollut Iitissä. Taru toi siis koirani takaisin Kotkaan ja minä ajoin ihan yksin kotiinpäin. Puhuttiin vielä Tarun kanssa illalla. Adan käytös oli jatkunut outona myös sunnuntaina. Kerran hän oli pyytänyt päästä sisätiloihin vaikka muut oluivat pihalla. Sisällä hän oli sitten mennyt nukkumaan. Koria parka oli ihan väsynyt eikä päässyt minnekään piiloon&rauhaan. Joku oli aina kiusaamassa ja sitten oli vielä kaupanpäällisenä juoksut.