Kävin tiistaina Lumikuonolassa tapaamassa Adan pennut + tietenkin Adaa joka on elännyt Lahdessa jo 6 viikkoa.Jännitti kyllä vähän, tunnistaisiko Ada minut vai välittäisikö ollenkaan minusta. No, tietenkin meillä on ollu melkein 5 yhteistä vuotta joten ei kai minut niin nopeasti unohda.
Ada oli porttien takana kun astuin sisään Lumikuonolaan joten hän ei heti päässyt ovelle vastaan. Häntä vispasi siihen malliin että oli tunnistanut ääneeni.
Kun hän näki minut niin hän tuli kiinni minuun ja häntä heilui niin että koira melkein lähti lentoon. Mulla oli laukussani lihatikun jota Ada söi melkein kokonaisena. Kun laukkuun jäi vielä pari tikkua niin Ada yritti saada nekin parempiin suihin vaikka ne oli vielä paketissa.

Pentulaatikossa oli vipinää heti kun Ada lähestyi sitä. Kai pennut tunsivat emon tuoksun. Ada ei oikein viihtynyt laatikossa johtuen varmaan siitä että pennut olivat heti hänen kimpussaan. Pentujen silmät olivat viime viikolla auenneet mut ne eivät vielä oikein pysyneet pystyssä. Pennut makasivat yleensä kasassa.
Otimme nartut pois laatikosta jota saisimme niistä valokuvan. Yksi nartuista oli muita selvästi isompi. Kaksi niistä pienistä nartuista olivat ihan selvästi muuttumassa harmaiksi. Ada oli myös aika vaalea kun hän oli pentu.
Ensi viikolla kun käyn taas Lumikuonolassa mun pitää ottaa nartuista erikseen kuvia. Ehkä jo silloin selviää kuka on Ikwil ja haluaa muuttaa Kotkaan.

Mari sanoi ettei Ada enää kauheesti makaa pentulaatikossa vaan hän istuu kun imettää pentujaan.Adalla oli vaikeuksia puhdistaa pentujaan samalla kun ne imettivät häntä.
Kohta alkaa varmaan kasvattajalla kakkarumba kun pienokaiset saavat kiinteetä ruoka ja heidän maailmansa suurenee.

Mari kertoi että välillä Ada suojelee pentujaan niin ettei mikään muu narttu pääse lähelle. Ada pitää erityisesti Tessua (10-kertainen äiti n 2 kk sitten) silmällä. Hipsu on niin fiksu että hän hivuttautuu pikkuhiljaa pentulaatikolle päin jottei Ada huomaisisi. Luulen että sekä Tessu että Hipsu saisivat adoptoida pennut muutaman viikon päästä kun niistä suloisista pennuista ovat kasvanneet hampaallisia hirviöitä.Ja jos ne muut nartut eivät välittäisivätkään pennuista niin Adan ruokakupista löytyy melkein aina ruokaa.

Ihmettelin vähän kun näin nappuloita kirjahyllyssä pentulaatikon takana. Marikin huomasi ne ja selitti että sinne Ada piilottaa pahanmakuisia nappuloita.

Ada oli jo vieroittanut hänen kahdeksannen pennun. Pehmopallo löytyi sohvan alta mutta Ada ei enää ollut kiinnostunut siitä.

Minulle tuli taas ikävä kun piti jättää Adan sinne pentujen kaa. Adaa ei paljon kiinnostanut lähteä minun mukaan, hän jäi eteisen puoliväliin katsomaan saisiko enemmän nameja.