Leikkaus on tehty. Kotimatka sujui hyvin, ei oksentelua tai matkapahoinvointia. Ada itki kyllä kotimatkalla, mutta verrattuna matkaan eläinlääkärille, kotimatka sujui tosi hiljaisesti. Adahan huusi&haukkui&ulvoi koko matkan eläinlääkärille, johtuen ehkä siitä että kummitäti Piia oli mukana. Ja jos Piia on mukana, matkan päämäärä on pakko olla jokin kiva paikka. Toisin oli tällä kertaa.

Toimenpide kesti vajaa tunnin. Olin mukana kun Adalle annettiin eka piikki. Sen jälkeen kävimme ulkona pienellä lenkillä. Loppumatkan Adan jalat eivät enää kävelleet suoraan. Päästyämme sisälle, Ada nukahti lattialle sammakkoasentoon. Nostimme Adan pöydälle ja Adan mahakarvat ajeltiin. Menimme Piian kanssa tutkimaan Anjalaa. Löysimme yhden kahvilan jonne menimme nauttimaan kahvista&pullasta sekä pillimehusta&sämpylästä. Ajoimme sen jälkeen ympäri kylää katselemassa maisemia.

Ada käveli vastaanotolta autoon. Adan tassut eivät oikein kantaneet Adaa joten hänen kävelynsä näytti aika hassulta. Kotiin päästyämme kannoin Adan autosta sisälle. Yritän saada Adan nukkumaan vällyjen alle jotta hänelle ei tulisi kylmä. Ada itkee välillä ja hän ei kato minua. Voitte varmaan arvata tuleeko minulle paha olo kun tiedän että vein täysin terveen koiran eläinlääkärille ja sain kotiin "kipeän" koiran joka valittaa. No, kyllähän Ada tästä paranee eikä hänen enää tarvii kärsiä juoksuista.Saatikka sitten valeraskaudesta.

Toistaiseksi kaikki on mielestäni mennyt ihan mukavasti. Edessä on vielä kaulurin laitto Adalle. Olen ihan varma että Adaa pelkää kauluria eikä sen vuoksi uskalla liikkua.